Antero Vuorio

Toivo Antero Vuorio (22. marraskuuta 1920 Luhanka – 6. syyskuuta 2013 Espoo) oli suomalainen henkilöstöpäällikkö ja kirjailija.

Vuorio pääsi ylioppilaaksi Jyväskylän lyseosta 1941. Vuorio osallistui jatkosotaan Erillisosasto Petsamon riveissä ja myös Lapin sotaan. Hän kotiutui sodasta luutnanttina. Vuorio toimi sodan jälkeen kymmenen vuoden ajan Sotainvalidien Veljesliiton Keski-Suomen piirin toiminnanjohtajana. Tämän jälkeen hän työskenteli pitkään Berner Oy:n palveluksessa, viimeksi yhtiön henkilöstöpäällkkönä.

Vuorio kirjoitti lähinnä sotaromaaneja omien sotakokemuksiensa pohjalta. Poikkeuksena tästä vuonna 1969 ilmestyneen romaanin Viimeinen pikataival tapahtumat sijoittuivat vuoden 1958 Jyväskylän suurajoihin. Autourheilua harrastanut Vuorio oli 1954–1958 Pauli Toivosen kartanlukijana ja he osallistuivat muun muassa vuoden 1958 Jyväskylän Suurajoihin, joista romaani kertoo.

Vuorio toimi Espoon kirjailijoiden puheenjohtajana vuosina 1978–1982. Hän sai valtion ylimääräisen taiteilijaeläkkeen toukokuusta 1987 alkaen^[1].

• Kairoilta Kemiin : romaani Lapin partiosodasta ja Kemin taisteluista 1944. Gummerus 1960
• Viimeinen pikataival : romaani. Gummerus 1969
• Kohti Murmanskia. Gummerus 1970
• Petsamo talvisodan kourissa. Kirjayhtymä 1982
• Rajajääkäripataljoona 7, 1941 - 1944 : Salla, Kiestinki-Uhtua, Tolvajärvi; kirjoittajat Antero Vuorio ja Sulo Lönnström, kartat Stina-Maria Brantberg. Rajajääkäripataljoona 7:n perinnetoimikunta 1993
• Er.Os.P:n tie : Luton miehet, toimittajat Antero Vuorio ja Jaakko Rantala. Luton miehet, Perinnetoimikunta 1997

• Antero Vuorio SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki)

• Antero Vuorion muistokirjoitus Helsingin Sanomissa (Arkistoitu – Internet Archive)