7. syyskuuta 1920 järjestettiin kahden Savoia-lentoveneen siirtolento Italiasta Suomeen. Koneet olivat yksimoottorisia ja kaksitasoisia ja ne oli tarkoitettu tiedustelu- ja pommitustehtäviin. Aamulla kello 6 Maggiorejärveltä startanneet koneet ylittivät Italian ja Sveitsin rajan muodostelmassa lentäen, mutta eksyivät pian tämän jälkeen toisistaan. Vänrikki Carl-Erik Leijerin ohjaama kone, matkustajana italialainen mekaanikko Carlo Riva, laskeutui kello 8 Reiniin oikean reitin tarkistamista varten. Lentoonlähdön jälkeen seuraava havainto koneesta tehtiin Zollikonin kylän yläpuolella kello 9.35, jolloin siitä nähtiin irtoavan osia, jonka jälkeen kone syöksyi Zürichjärveen. Molemmat koneessa olleet saivat surmansa.[1] Majuri Väinö Mikkolan ohjaama toinen kone katosi ja sen jäännökset sekä koneessa olleiden Mikkolan ja luutnantti Äly Durchmanin ruumiit löydettiin viisi viikkoa myöhemmin Glims-jäätiköltä, noin 50 km:n päästä Zürichistä. Koneen korkeusmittari näytti löydettäessä lukemaa 4 400 metriä sekä kello aikaa 8.47. Koneen osia löydettiin lisää vielä vuonna 1958.[2]
Onnettomuuksien syitä ei saatu koskaan tarkasti selvitettyä. Tutkimusten mukaan koneiden potkurit olivat voineet liimauksistaan auetessa rikkoutua, joko valmistusvirheen tai sabotaasin takia ja rikkoa koneiden ohjausvaijerit. Myös nousevan turbulenssin aiheuttamaa koneiden rikkoutumista pidettiin mahdollisena.[2]
Tapahtumien muistoksi ilmavoimien vainajien muistopäivää vietetään vuosittain syyskuun seitsemäntenä.[2] Alppilentäjien ruumiit tuhkattiin Sveitsin Zürichissä. Tuhkauurnat tuotiin Suomeen ja haudattiin 18. marraskuuta 1920 yhteishautaan HelsinginHietaniemen hautausmaan uudelle alueelle. Hautajaisiin osallistuivat muun muassa sotaministeri Bruno Jalander, sotaväen päällikkö K. F. Wilkama ja ilmavoimien komentaja Arne Somersalo.[3]
Lähteet
Keskinen, Kalevi; Partonen, Kyösti; Stenman, Kari: Suomen ilmavoimat I 1918–1927. Tietoteos, 2005. ISBN 952-99432-2-9
