Air France La Compagnie Air France
IATA: AF – ICAO: AFR
Kutsukoodi	AIRFRANS[1]
Perustettu	7. lokakuuta 1933[2]
Laivaston koko	218
Kohteiden määrä	314[3]
Tunnuslause	France is in the air[4]
Solmukohdat	Charles de Gaullen kansainvälinen lentoasema Orlyn lentoasema Côte d’Azurin kansainvälinen lentoasema Provencen lentoasema Saint-Exupéryn kansainvälinen lentoasema
Emoyhtiö	Air France-KLM
Tytäryhtiö(t)	Air France Hop Transavia France
Kotipaikka	Roissypôle, Charles de Gaullen kansainvälinen lentoasema, Tremblay-en-France, Ranska
Kanta-asiakasohjelma	Flying Blue
Allianssi	SkyTeam
Avainhenkilö(t)	Anne Rigail (CEO 12/2018-)[5]
Yhtiön sivut	www.airfrance.com
Infobox OK

Air France (ransk. Compagnie Nationale Air France) (IATA: AF, ICAO: AFR, kutsukoodi: AIRFRANS) on Ranskan kansallinen lentoyhtiö, jonka kotipaikka sijaitsee Pariisin läheisellä Charles de Gaullen kansainvälisellä lentoasemalla.^[6][1] Muita yhtiölle tärkeitä lentoasemia ovat Orlyn lentoasema Pariisissa, Saint-Exupéryn kansainvälinen lentoasema Lyonissa, sekä Provencen lentoasema Marseillen lähellä.^[1] Lentoyhtiö kuuluu SkyTeam-allianssiin.^[3] Air Francella on yhteensä 314 kohdetta noin 200 maassa. Se kuljetti 98,7 miljoonaa matkustajaa vuonna 2017.^[3] Vuonna 2023 työntekijöitä yhtiöllä on yli 39 000.^[7]

Vuonna 2004 Air France listattiin merkittävimmäksi lentoyhtiöksi Euroopassa: se kuljetti 18 prosenttia eurooppalaisista matkustajista. ^lähde?

Yhtiö aloitti suorat lennot Helsinkiin 6. heinäkuuta 2021 yli 20 vuoden tauon jälkeen.^[8]

Air France perustettiin 7. lokakuuta 1933, kun Air Orient, Air Union, Compagnie Générale Aéropostale, Compagnie Internationale de Navigation Aérienne (CIDNA) ja Société Générale des Transports Aériens (SGTA) yhdistyivät.^[2] Näistä kaikista SGTA oli ensimmäinen markkinoille päässyt lentoyhtiö, tosin nimellä Lignes Aériennes Farman. Air Francen perustajajäsenillä oli jo ennen yhdistymistä kattavat lentoreitit esim. muualle Eurooppaan ja Ranskan siirtomaihin. Toisen maailmansodan aikana Air France siirsi toimintansa Casablancaan Marokkoon.

Vuonna 1936 sai laivastoonsa ranskalaisia Potez 62 -koneita. Koneissa oli kaksi luokkaa ja yhteensä 14–16 paikkaa matkustajille. Koneita käytettiin Euroopan, Etelä-Amerikan ja Kaukoidän reiteillä. Potez 62 oli vahva työhevonen, ja Vapaa Ranska -liike käytti sitä vielä toisessa maailmansodassa.

Ranskan hallitus päätti 26. kesäkuuta 1945, että kaikki Ranskan lentoyhtiöt pitää kansallistaa. 29. joulukuuta samana vuonna päätettiin, että kaikki ranskalaiset lentoyhtiöt tulisi liittää Air Franceen. Air France palkkasi ensimmäiset lentoemäntänsä vuonna 1946. Samana vuonna yhtiö avasi ensimmäisen lentoterminaalinsa Hôtel des Invalidesin lähellä, ja se oli yhteydessä Le Bourget’n lentoasemalle. Näihin aikoihin Air Francen reitit kattoivat noin 160 000 km, ja se olikin maailman kattavin lentoverkosto 1940-luvulla. Société Nationale Air France perustettiin 1. tammikuuta 1946.

Euroopan sisäiset lennot operoitiin useimmiten Douglas DC-3 -koneilla. Air France aloitti 1. heinäkuuta 1946 lennot New Yorkiin, Yhdysvaltoihin.^[2] Välilaskut hoidettiin tällä lentoreitillä Shannonissa ja Ganderissa. Douglas DC-4 -koneilla tämä reitti pystyttiin välilaskuineen lentämään noin 24 tunnissa.^[2]

Vuonna 1948 Air Francen laivasto koostui 180 koneesta, ja sillä olikin maailman suurin lentokonelaivasto. Vuosina 1948–1965 lentoyhtiö operoi Lockheed Constellationeilla ympäri maailmaa. Ranskan hallitus kertoi vuosina 1946 ja 1948 perustavansa kaksi yksityistä lentoyhtiötä: Transports Aériens Intercontinentaux (TAI) ja SATI, josta tuli myöhemmin osa Union Aéromaritime de Transportia (UAT).

16. kesäkuuta 1946 Ranskan parlamentti hyväksyi Compagnie Nationale Air Francen perustamisen. Valtio tulisi omistamaan jatkossa 70 % Air Francesta. Parhaimmillaan valtio omisti 100 % yhtiöstä ja kesällä 2002 vain 54 %.

4. elokuuta 1948 Max Hymansista tuli Air Francen johtaja. Hänen 13 vuotta kestäneen hallintonsa aikana Air France siirtyi hiljalleen suihkukoneitten aikaan.

Air France muutti vuonna 1952 Orlyn lentoaseman etelätermimaaliin^[2].

Yhtiön ensimmäiset suihkukoneet, De Havilland D.H.106 Cometit, saapuivat laivastoon vuonna 1953. 1950-luvun puolivälissä Air France lensi 12:lla Vickers Viscount -koneella. Ranskan hallitus määräsi 26. syyskuuta 1953, että Air France jakaisi pitkän matkan lentoja uusien, yksityisten lentoyhtiöitten kanssa. Tämän takia Air France, Aigle Azur, Transports Aériens Intercontinentaux (TAI) ja Union Aéromaritime de Transport (UAT) tekivät sopimuksen, jonka mukaan yhtiöt jakaisivat Afrikan, Aasian ja Tyynenmeren lennot keskenään.

Ranskan Julkisen työn- ja liikenteen ministeriö siirsi helmikuussa 1960 kotimaanlentojen monopolin Air Francelta Air Interille.

Air France aloitti välilaskuttomat suihkukonelennot vuonna 1960 Sud Aviation Caravellella ja Boeing 707:llä. Tämä uudistus lyhensi matkaa puolella, ja se takasi lentojen mukavuuden. Myöhemmin yhtiöstä tuli varhainen Boeing 747 -käyttäjä, ja yhdessä vaiheessa sillä oli yksi maailman suurimmista 747-laivastoista^[2].

Ranskan hallitus ilmoitti 1. helmikuuta 1963, että Air Francen oli vetäydyttävä läntisestä, keskisestä ja eteläistä Afrikasta, Libyasta, Bahrainilta, Omanista, Ceylonilta, Indonesiasta, Malesiasta, Singaporesta, Australiasta, Uudesta-Seelannista, Tahitilta ja Uudesta-Kaledoniasta. Yhtiö sai jatkaa lentojaan Senegaliin, Burundiin sekä Ruandaan. Yksityiset ranskalaiset lentoyhtiöt hyötyivät päätöksestä. Uudet reitit siirrettiin uudelle, yksityiselle Union de Transports Aériensille (UTA). TAI ja UAT sulatettiin tähän yhtiöön. UTA sai erityisoikeuksia Japanin, Uuden-Kaledonian, Uuden-Seelannin, Etelä-Afrikan, Réunionin, Los Angelesin ja Tahitin väliselle liikenteelle.

Air France alkoi siirtämään toimintojaan Charles de Gaullen kansainväliselle lentoasemalle vuoden 1974 jälkeen. Orlyn lentoasemalla säilyi liikenne Korsikalle, Martiniqueen, Guadeloupeen, Ranskan Guayanaan, Réunioniin, Maghrebiin, Itä-, ja Etelä-Eurooppaan (ilman Neuvostoliittoa, Kreikkaa ja Italiaa). Tämän lisäksi Orlylta lähti yksi kone New Yorkiin vuorokaudessa.

Air Francesta tuli vuonna 1974 ensimmäinen lentoyhtiö, joka otti käyttöön Airbus A300 -koneen, joka oli Airbusin ensimmäinen matkustajalentokone.

Air France otti käyttöön yliäänisen Concorden 21. tammikuuta 1976 Pariisin ja Rio de Janeiron väliselle lennolle. Lennot Washington-Dullesin kansainväliselle lentoasemalle alkoivat toukokuussa samana vuotena. Concorde-lennot Pariisista New Yorkiin alkoivat 22. marraskuuta 1977. Nämä lennot kestivät vain 3 tuntia ja 45 minuuttia, ja kone lensi lähes kaksinkertaisella äänen nopeudella. Myöhemmin Air France aloitti lennot Méxicoon, Washington D.C.:n kautta^[2]. Air Francen lisäksi vain British Airways lensi Concordeilla.

Toukokuussa 2024 Air Francen laivasto koostuu seuraavista konetyypeistä. Laivaston keski-ikä on 13,0 vuotta.^[9][10][11]

Viisi Concordea poistettiin käytöstä 31. maaliskuuta 2003. Concorde F-BVFA (Foxtrot Alpha) on siirretty Washington D.C.:n ilmailu- ja avaruusmuseoon, jossa se on vierailijoiden nähtävänä. F-BVFB on annettu saksalaiselle museolle, F-BTSD Musée de l’Air et de l’Espace -museoon Pariisiin ja F-BVFC palautettiin valmistuspaikalleen, Toulouseen Airbus-yhtiön tehtaille. Viides Concorde tuhoutui onnettomuudessa.

Pääartikkeli: Air France-KLM

Toukokuussa 2004 Air France yhdistyi hollantilaisen KLM:n kanssa Air France-KLM:ksi, mutta yhtiö jatkaa toimintaansa entisellä nimellään Air France-KLM:n tytäryhtiönä^[2].

• 25. heinäkuuta 2000 Air Francen lento 4590 Concorde-koneella Pariisista New Yorkiin tuhoutui pian nousun jälkeen metalliesineen aiheuttaman vaurion takia. Kone törmäsi päin hotellia, jolloin kaikki koneessa olleet 109 ihmistä sekä neljä hotellin asukasta sai surmansa.
• 1. kesäkuuta 2009 Air Francen lento 447 Airbus A330-200 -koneella syöksyi Atlantin valtamereen lentäjän inhimillisen virheen takia. Kone oli matkalla Rio de Janeirosta Pariisiin, ja kaikki koneessa olleet 228 henkilöä kuolivat.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Air France Wikimedia Commonsissa

• Air Francen virallinen sivusto