Ahmad Urabi (myös muodoissa Ahmed Arabi, Orabi jne.) eli Urabi pašša (1839 lähellä Zagazigiä – 21. syyskuuta 1911 Kairo)^[1] oli egyptiläinen sotilas, joka johti vuosina 1881–1882 kansallismielistä kapinaliikettä eli niin sanottua Urabi-kapinaa. Sen seurauksena Iso-Britannia valtasi Egyptin ja otti sen hallintaansa.

Urabi oli lähtöisin fellah-suvusta Ala-Egyptistä. Hänen isänsä oli kyläpäällikkö. Urabi opiskeli Kairon arvostetussa Al-Azharin yliopistossa, mutta joutui otetuksi armeijaan Said paššan hallituskaudella. Hänestä tuli vuonna 1862 upseeri, kun ulkomaalaistaustaisia upseereita pyrittiin korvaamaan egyptiläisillä. Vuosien 1875–1876 Etiopian-vastaisen sodan jälkeen hänet ylennettiin everstiksi. Armeijassa Urabi liittyi alhaista syntyperää olleiden upseerien salaseuraan, jonka tavoitteena oli Egyptin armeijan ylimpiä portaita hallinneiden turkkilaisten ja tšerkessiläisten upseerien syrjäyttäminen. Hän osallistui myös vuoden 1879 upseerikapinaan, joka syöksi kediivi Ismail paššan vallasta. Urabista tuli tämän jälkeen ”kansallisen puolueen” johtaja ja hän onnistui saamaan aliupseerien ja sotilaiden tuen suunnitelmilleen.^[2][1] Hänen johtamansa sosiaalis-poliittinen liike kanavoi koulutetun väestön, armeijan ja talonpoikien tyytymättömyyttä ulkomaalaisten vaikutusvaltaan Egyptissä.^[1]

Nostattamalla kapinan Urabi pakotti syyskuussa 1881 kediivi Tewfik paššan vaihtamaan neuvonantajiaan ja kutsumaan koolle kansallisen edustajakokouksen. Urabista tuli nyt pašša ja sotaministeriön alivaltiosihteeri. Kiistojen jälkeen edustajakokoukselle päätettiin antaa budjettivalta ja helmikuussa 1882 kediivi Tewfik joutui nimittämään Mahmoud Sami el-Baroudin johtaman kokonaan egyptiläisistä kootun hallituksen. Urabista tuli sotaministeri ja käytännössä lähes diktaattori. Hän kohosi suoranaiseksi kansallissankariksi käyttämällä iskulausetta ”Egypti egyptiläisille”. Valtansa puolesta pelännyt kediivi Tewfik pyysi apua Britannialta ja Ranskalta, jotka lähettivät laivastonsa Aleksandrian lahdelle. Varsinkin Britannia oli huolissaan intresseistään Egyptissä. Aleksandriassa puhkesi mellakoita ja britit pommittivat kaupunkia heinäkuussa 1882. Urabi ryhtyi armeijan ylipäällikkönä organisoimaan sotilaallista vastarintaa ja julisti kediivi Tewfikin petturiksi.^[1][2]

Kenraali Garnet Wolseleyn komentamat brittijoukot nousivat maihin Ismailiassa ja löivät Urabin armeijan Tell el-Kebirin taistelussa 13. syyskuuta 1882. Urabi pakeni Kairoon, mutta antautui siellä kenraali Drury Drury-Lowelle. Urabi tuomittiin tämän jälkeen sotaoikeudessa kuolemaan, mutta brittien puututtua asiaan kediivi lievensi tuomion karkotukseksi. Hänet lähetettiin tammikuussa 1883 karkotukseen Ceylonille yhdessä muiden kapinajohtajien kanssa. Urabi armahdettiin lopulta toukokuussa 1901 ja hänen sallittiin palata Egyptiin.^[1][2] Kuollessaan kymmenen vuotta myöhemmin hän oli melko unohdettu, mutta hänet kohotettiin uudelleen kansallissankariksi Nasserin valtakaudella 1950-luvulla.^[1]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ahmad Urabi Wikimedia Commonsissa