Afrikkalainen sikarutto

Afrikkalaisen sikaruton aiheuttamia jälkiä sian korvassa.

Afrikkalainen sikarutto on afrikkalaisen sikaruttoviruksen aiheuttama verenvuotokuumetauti sioissa, villisioissa, mini- ja mikrosioissa ja niiden sukulaisissa kuten pahkasioissa ja pensselisioissa. Tällä hetkellä tautiin ei ole olemassa rokotetta tai hoitokeinoja. Taudilla esiintyy neljä erilaista muotoa, jotka voidaan jakaa erittäin äkilliseen, akuuttiin, puoliäkilliseen tai krooniseen muotoon. Kuolleisuus vaihtelee eri tautimuotojen välillä. Afrikkalainen sikarutto ei tartu ihmiseen, mutta ihminen voi kantaa taudinaiheuttajaa. Afrikkalainen sikarutto luokitellaan helposti leviäväksi eläintaudiksi.[1][2][3]

Virus

Afrikkalainen sikaruttovirus (African swine fever virus ASFV) luokitellaan Asfarviridae-heimoon ja Asfivirusten sukuun. Tällä hetkellä ASFV on suvun ainoa tunnettu jäsen. ASFV on suurikokoinen vaipallinen kaksijuosteisesta DNA:sta koostuva virus. Sen genomin koko vaihtelee 170-193 kiloemäsparin (kbp) välillä.[1]

Taudin leviäminen

Leviämistavat

Afrikkalainen sikaruttovirus leviää sikojen välillä joko suorasti tai epäsuorasti sairastuneista yksilöistä terveisiin. Suorassa tartuntatavassa virus tarttuu sikojen hengitysteiden, suun ja eritteiden kautta sairastuneista yksilöistä terveisiin. Epäsuorassa tavassa virus voi levitä terveisiin yksilöihin mm. sairastuneen eläimen lihan, lihatuotteiden tai -jätteiden välityksellä. Virus voi myös levitä viruksen saastuttamien välineiden, rehun, eläinkuljetusautojen, elintarvikkeiden tai vaatetuksen välityksellä. Ornithodoros -suvun punkit näyttävät pystyvän levittämään afrikkalaista sikaruttovirusta.[1][2][3]

Maantieteellinen levinneisyys

Afrikkalaista sikaruttoa on esiintynyt aluksi vain Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, mutta 1950-luvun lopulta se on levinnyt ajoittain myös Eurooppaan. Se on saatu hävitettyä Pyreneiden niemimaalta, mutta sitä tavataan edelleen Sardiniassa. 1970-luvulla tautia tavattiin Keski- ja Etelä-Amerikassa. Afrikkalainen sikarutto levisi Kaukasuksen alueelle vuonna 2007, eikä sitä sen jälkeen ole saatu alueella hallintaan. Tauti on jatkanut leviämistään Venäjällä, ja vuonna 2014 afrikkalainen sikarutto levisi Suomen lähialueilla Puolassa, Liettuassa, Latviassa ja Virossa. Virossa tauti todettiin ensimmäisen kerran syyskuussa 2014.[4] 2019 tauti saapui Kiinaan, joka on maailman suurin sianlihan tuottaja.[5] Tautia löydettiin syyskuussa 2023 Fagerstan lähistöltä Keski-Ruotsista.[6]

Rokotteen kehittäminen

Afrikkalaiseen sikaruttoon on yritetty kehittää rokotetta, mutta toistaiseksi siinä ei ole onnistuttu.[7]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b c African Swine Fever Virus: A Review. Viruses, 10.5.2017, nro 5, s. 103. doi:10.3390/v9050103 ISSN 1999-4915 Artikkelin verkkoversio.
  2. ↑ a b Afrikkalainen sikarutto Ruokavirasto. Viitattu 13.3.2019.
  3. ↑ a b African swine fever European Food Safety Authority. Viitattu 13.3.2019. (englanniksi)
  4. ↑ Afrikkalainen sikarutto - tautitilanne EU:ssa ja lähialueillamme evira.fi. Arkistoitu 16.1.2015. Viitattu 16.1.2015.
  5. ↑ Afrikkalainen sikarutto riehuu Kiinassa – suomalaiset lihatalot voivat hyötyä valtavien markkinoiden sianlihapulasta Yle, 2019
  6. ↑ Taudit | Ruotsissa löytyi afrikkalaista sikaruttoa villisiasta Helsingin Sanomat. 7.9.2023. Viitattu 7.9.2023.
  7. ↑ African swine fever virus (Arkistoitu – Internet Archive) Institute for Animal Health

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Afrikkalainen sikarutto.
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.