Vuonna 1930 Boult kutsuttiin organisoimaan ja johtamaan BBC:n sinfoniaorkesteria. Hän vei sen useille kansainvälisille kiertueille ja aloitti sen pitkän levytysuran. Hän siirtyi orkesterin kanssa toisen maailmansodan aikana Bristoliin ja sieltä Bedfordiin. Vuonna 1950 BBC:n sinfoniaorkesterin johtoon siirtyi Malcolm Sargent, ja Boult pääsi johtamaan Lontoon filharmonikkoja. Hän vei orkesterin poliittisesti merkittävälle kiertueelle Neuvostoliittoon 1956. Hän jätti Lontoon filharmonikot vuonna 1957, liittyi vuodeksi takaisin Birminghamin kaupungin sinfoniaorkesteriin ja toimi vuosina 1962–1966 jälleen Royal Collegessa opettamassa uutta kapellimestarisukupolvea.[1]
Boult johti myös muun muassa Proms-festivaalilla.[2] Hän lopetti orkesterinjohdon kokonaan 1979 esiinnyttyään tätä ennen vuosien ajan satunnaisesti.[1]
Tyyli ja levytykset
Boultin mielestä kapellimestarin piti esittää musiikki kuuntelevalle yleisölle ottamatta huomioon omia henkilökohtaisia mieltymyksiään. Hän piti itseään musiikillisena ”puristina” ja uskoi, että kaikki, mitä onnistunut esitys vaatii, on merkitty nuotteihin. Jotkut kriitikot valittivatkin, että Boultilta puuttuu värikkyyttä. Boult julkaisi omaelämäkertateoksenMy Own Trumpet vuonna 1973. Hänet lyötiin ritariksi 1937, ja hän pääsi Kunniaritarien ritarikuntaan 1969. Hänen levytystensä joukkoon kuuluu Vaughan Williamsin ja Elgarin sinfonioita, Holstin Planeetat sekä Wagnerin ja Brahmsin teoksia. Levytetty on myös hänen BBC:n sinfoniaorkesterin ja Kathleen Ferrierin kanssa 1947 esittämänsä Mahlerinkolmas sinfonia, teoksen ensimmäinen Englannissa pidetty esitys.[1]
.jpg)
