Mickiewicz syntyi 24. joulukuuta 1798 aatelisperheeseen tuolloin Venäjän valtakuntaan kuuluneessa puolalaisessa Nowogródekin kaupungissa. Opiskellessaan Vilnan yliopistossa hän liittyi kansallismieliseen puolalais-liettualaiseen salaseuraan[1] ja joutui valmistuttuaan työskennellessään kaunasilaisessa koulussa pidätetyksi poliittisten yhteyksiensä takia. Rangaistuksena hänet karkotettiin 1823 Venäjälle, jossa hän kuitenkin pääsi välittömästi yhteyteen paikallisten kirjailijapiirien kanssa.[2] Matka Krimille vuonna 1825 innoitti hänet kirjoittamaan sonaatitSonety Krymskie, jotka lukeutuvat Mickiewiczin tuotannosta tunnetuimpiinlähde?.
Kirjallinen ja tieteellinen ura
Viiden vuoden karkotuksen jälkeen hän sai jälleen matkustaa Venäjän ulkopuolelle. Mickiewicz päätti poistua maasta lopullisesti ja olla palaamatta Puolaan ennen kuin maa olisi jälleen vapaa. Ensimmäiseksi hän matkusti Weimariin tapaamaan Goethea, minkä jälkeen matka jatkui Saksan halki Italiaan, jossa hän Milanon, Venetsian ja Firenzen jälkeen asettui lopulta aloilleen Roomaan. Roomassa hän jatkoi myös kirjallista työtään uudella innolla kirjoittaen muun muassa pisimmän ja ehkä tunnetuimman runonsa Pan Tadeusz, joka on nykyään tunnustettu Puolan kansalliseepokseksi.lähde?
Mickiewicz muutti 1832 Pariisiin,[2] jossa ensimmäiset vuodet sujuivat köyhyyden ja epäonnen vallitessa erityisesti vaimonsa Celina Szymanowskan mielenterveyden petettyä. Mickiewicz sai kuitenkin vuonna 1840 viran Collège de Francen slaavilaisten kielten ja kirjallisuuden tuntijana, mutta menetti sen jo vuonna 1844 keskityttyään Andrzej Towiańskin uskonnolliseen mystiikkaan ja sotkettuaan sen seurauksena uskonnon ja politiikan liian vahvasti luentoihinsa. Viisi vuotta myöhemmin hän perusti radikaalin keisarin Venäjää ja Pyhää istuinta arvostelleen sanomalehden La Tribune des Peuples, joka kuitenkin lakkautettiin pian keisari Nikolai I:n vaatimuksesta.lähde?
Krimin sodan sytyttyä vuonna 1853 Mickiewicz matkusti Konstantinopoliin organisoimaan puolalaisrykmenttiä taisteluun Venäjää vastaan. Konstantinopolissa hän kuitenkin sairastui koleraan ja kuoli 26. marraskuuta 1855. Mickiewicz haudattiin Pariisiin, josta hänen maalliset jäännöksensä kuitenkin vuonna 1900 siirrettiin KrakovaanWawelin katedraaliin monien muiden puolalaisten suurmiesten viereen.[2]
Suomennettu tuotanto
Pan Tadeusz eli viimeinen pakkoluovutus Liettuassa. Aatelistarina vuosilta 1811 ja 1812. (Pan Tadeusz, czyli Ostatni zajazd na Litwie. Historia szlachecka z roku 1811 I 1812 we dwunastu księgach wierszem, 1834.) Suomentanut V. K. Trast. Porvoo: WSOY, 1921.
Gražyna (1823): Konrad Wallenrod (1828), suomentanut V. K. Trast, Tampere: Suomalainen kirjallisuuden seura 1930. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia, 187
Improvisaatio: katkelma Dziady (vainajain muistojuhla) nimisestä runoelmasta, suom. Otto Manninen. [kustantaja tuntematon] 1934. Päällyksellä: Helsingissä 11.XI.1934 vietetyn Adam Mickiewiczin juhlan muistoksi julkaistu.
Puolan kansan aikakirjat maailman alusta Puolan kansan marttyyriuteen saakka (Konrad Wallenrod and other writings of Adam Mickiewicz); suomentanut Jyrki Iivonen. Helsinki : Venäjän ja Itä-Euroopan instituutti 1998 ISBN 951-707-083-7
Teoksessa Eero Balk, Tapani Kärkkäinen:Kadonnutta kahvilaa etsimässä (Otava 2000) on runo:[3]
Puolan kahvi!
Teoksessa Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 5: slaavilaisten kirjallisuuksien kultainen kirja (WSOY 1936) on V. K. Trastin suomentamia runoja:[3]
