…And Justice for All nauhoitettiin vuoden 1988 tammi-toukokuussa Los Angelesissa One on One -studiossa. Se on kuuluisa puhtaasta ja kuivasta soundistaan, mihin vaikutti tuottajaFlemming Rasmussenin poissaolo albumin miksausta tehtäessä. Esimerkiksi Lars Ulrichinrummuissa ei pysty juurikaan havaitsemaan kaikua, ja Jason Newstedin basso on miksattu lähes kuulumattomiin, eikä sitä käytännössä erota kuin albumin hiljaisemmissa kohdissa. Erään tulkinnan mukaan basso on vaikea erottaa, koska se seuraa melko tarkasti rytmikitaran melodiakulkua. Oudonlainen miksaus vastasi kuitenkin sitä, mitä laulaja ja kitaristiJames Hetfield ja rumpaliLars Ulrich tavoittelivat albumia miksatessaan. James Hetfield on kirjoittanut kaikkien kappaleiden sanoitukset, joissa käsitellään muun muassa poliittisia ja laillisia epäoikeudenmukaisuuksia sensuurin ja sodan näkökulmista. Albumin kansikuva, jonka konseptin loivat Hetfield ja Ulrich, on Stephen Gordmanin luomus. Albumin nimi on lainaus Yhdysvaltain lippuvalan viimeisistä sanoista.
Albumin kappaleista singleinä julkaistiin ”Harvester of Sorrow”, ”Eye of the Beholder” ja ”One”. Nimikkokappaleesta ”…And Justice for All” julkaistiin promosingle. ”One”-kappaleesta kuvattiin myös Metallican uran ensimmäinen musiikkivideo. Metallica on soittanut konserteissaan albumin yhdeksästä kappaleesta kaikkia: viimeisimpänä ensimmäisen kokonaisen live-esityksensä sai ”The Frayed Ends of Sanity”, jonka yhtye soitti HelsinginSonisphere-festivaalilla vuonna 2014.[1]
Kriitikoiden keskuudessa …And Justice for All sai myönteisen vastaanoton. Se oli mukana The Village Voicen kriitikoiden Pazz & Jop -äänestyksessä eräänä vuoden 1988 parhaista albumeista, ja single ”One” huomioitiin parhaan metalliesityksen Grammy-palkintoehdokkuudella vuonna 1990. …And Justice for All oli yhtyeen siihenastisen uran suurin kaupallinen menestys, ja esimerkiksi Yhdysvalloissa Billboard 200 -listalla se ylsi sijalle kuusi. Vuonna 2003 Recording Industry Association of America sertifioi albumin ylittäneen kahdeksankertaisen platinalevyrajan. Albumista julkaistiin uudelleenmasteroitu painos vuoden 2018 marraskuussa sen 30-vuotisjuhlan kunniaksi.
Blackened on yksi harvoista Metallican kappaleista, jonka sanoitusten tekemiseen, sekä ylipäätään säveltämiseen basisti Jason Newsted osallistui. Kappaleen pääriffi on Newstedin käsialaa[3], jonka hän teki alun perin bassolle. Se käännettiin myös rytmikitarariffiksi. Kappaleen intron kääntäminen takaperin oli myös hänen ideansa. Kappale on albumin nopeimpia.
…And Justice for All
Kappale alkaa rauhallisesti akustisella kitaralla, mutta kehittyy asteittain keskitempoiseksi thrash metaliksi. Kappale on varsin progressiivinen, koostuen lukuisista eritempoisista osioista, ja onkin toiminut innoittavana monille myöhemmille progressiivista metallia soittaville yhtyeille.
9 minuutin ja 45 sekunnin kestollaan kappale on yksi Metallican pisimpiä levytyksiä.
Kappale kertoo oikeusmurhista ja korruptiosta. Sanoista "seeking no truth, winning is all, find it so grim, so true, so real" sen huomaa parhaiten.
The Shortest Straw
Kappale on nopeahko tempoinen ja rytmitykseltään hyvin monimutkainen ja sisältää paljon monimutkaisia tuplabasarikuvioita. Kappaletta ei ole soitettu kovinkaan paljon yhtyeen konserteissa.
To Live Is To Die
Kappale on periaatteessa instrumentaali, lukuun ottamatta kappaleen loppupuolella kuultua James Hetfieldin lausumaa Cliff Burtonin kirjoittamaa runoa. Runon ensimmäinen säe on saksalaiselta runoilijalta, Paul Gerhardtilta.
Kappale on eräänlainen tribuutti Cliff Burtonille, sillä kappaleen basso-osuudet ovat osaltaan Burtonin käyttämättömiä nauhoituksia, jotka hän äänitti ennen kuolemaansa.
Kappale esitettiin kokonaisuudessaan vasta vuonna 2011, jolloin yhtye soitti sen San Franciscossa juhliessaan 30-vuotista uraansa.
Dyers Eve
Dyers Eve päättää …And Justice for All -albumin. Se on albumin sekä samalla yksi Metallican nopeatempoisimmista kappaleista sisältäen esimerkiksi nopeaa tuplabasarin poljentaa. James Hetfieldille kappale on henkilökohtainen, sillä hän sanoitti sen lapsuudestaan sekä huonoista kokemuksista, joita hänellä on vanhemmistaan. [4]
Kappaleen ensimmäinen esiintyyminen konsertissa tapahtui vasta vuonna 2004, jonka jälkeen sitä on harvakseltaan esitetty.[5]