Ǧīm eli jīm (arab.جيم, äännetään [dʒiːm]) on arabialaisen kirjaimiston viides kirjain. Kirjaimen äännearvo on [dʒ][1][2][3] ja se vastaa heprealaisen kirjaimiston kirjainta gimel (ג). Ǧīmin itsenäinen muoto on ج, ja sanan lopussa se liittyy viivalla edeltävään kirjaimeen (esim. نجnǧ). Sanan alussa ja keskellä ǧīmin alapuolinen kaari jätetään pois ja se korvataan seuraavaan kirjaimeen liittyvällä vaakaviivalla (esim. جاǧā, نجوnǧū).[1]
Persian kirjain če (چ) on muodostettu lisäämällä kaksi pistettä ǧīm-kirjaimeen.[2] Arabialaista kirjaimistoa käyttävissä indoarjalaisissa kielissä kuten urdussa, pandžabissa ja sindhissä käytetään ǧīmin ja hā’n yhdistelmää (جھ) ilmaisemaan aspiroitua affrikaattaa [dʒʱ].[3][4][5] Myös sindhin kirjaimet ǰē (ڄ) [ʄ] ja ñē (ڃ) [ɲ] on muodostettu ǧīmin pohjalta.[5]
Lähteet
Daniels, Peter T.: The World’s Writing Systems. Oxford University Press, 1996. ISBN 978-0-19-507993-7(englanniksi)
