Čalderanin taistelu oli safavidienPersianIsma'il I:n ja Osmanien valtakunnanSelim I:n joukkojen välillä käyty taistelu lähellä Iranin ja Turkin nykyistä rajaa 23. elokuuta1514. Taistelu päätyi musketein ja kanuunoin varustautuneen suuremman osmaniarmeijan voittoon. Safavidit menettivät vanhat tukialueensa Itä-Anatoliassa, minkä lisäksi osmanit valtasivat heidän pääkaupunkinsa Tabrizin. Sodat Persian ja osmanien välillä jatkuivat vielä vuosia Čalderanin taistelun jälkeen.
Osmanien valtakunnassasulttaaniSelim I oli syrjäyttänyt isänsä Bayezid II:n vuonna 1512 ja valtaan noustuaan hän käänsi osmanien valtakunnan leviämissuunnan aiemmasta lännestä kohti itää.[1] Persiassa olivat nousseet valtaan safaviditšaahiIsma'il I:n johdolla. Isma'il I oli kruunannut itsensä Tabrizissa ja valloittanut alueita Luoteis-Iranissa ja Azerbaidžanissa alueiltaan Irakista ja Iranin ylängöltä.[1] Safavidit olivat šiialaisia ja heitä pidettiin uhkana sunnalaisille osmaneille. Selim I kokosikin yhteen suuren armeijan ja marssi kohti itää.[1]
Taistelu
Taistelu Čalderanissa käytiin 23. elokuuta 1514.[1] Taistelupaikka sijaitsee lähellä nykyistä Iranin ja Turkin rajaa[2] Tabrizista luoteeseen[3]. Selimin armeijaan sanotaan kuuluneen yli 100 000 miestä. Safavidien armeijassa oli vain noin 20 000[1]–40 000[4] miestä. Osmanit olivat varustautuneet musketeilla ja kaanuunoilla, kun taas persialaisten sotaväki koostui enimmäkseen ratsuväestä. Tykistöä persialaisilla ei ollut lainkaan.[1]
Taistelukentällä osmanien jalkaväki oli tehnyt rautaketjuilla toisiinsa yhdistyneistä vaunuista linnoituksen, jonka suojista heidän janitsaarinsa ja kenttätykistö saattoi ampua persialaisten joukkoja. Persialaisten kizilbaš-ratsuväki kärsi suuria tappioita onnistumatta murtamaan osmanien rivejä. Taistelun käännyttyä tappioksi Persian hallitsija Isma'il I pääsi vain vaivoin pakoon.[2] Tarinan mukaan hän oli turhautuneena lyönyt miekallaan kanuunaa jättäen siihen syvän uurteen.[3]
Seuraukset
Osmanien tappiot Čalderanissa olivat noin 3 000 miestä ja safavidien 6 000.[1] Safavidien Persia menetti osmaneille safavidien vanhan tukialueen Itä-Anatoliassa, joka ei enää koskaan palautunut Persian käsiin.[2] Osmanit marssivat myös safavidien pääkaupunkiin Tabriziin, josta safavidien oli pakko siirtää pääkaupunkinsa itään.[1] Isma'il ei suuren tappionsa jälkeen enää koskaan johtanut joukkojaan taistelukentällä ja tappion muisto vaikutti myös häntä seuranneisiin hallitsijoihin. Osmaneja vastaan sovellettiin tulevaisuudessa suuren kenttätaistelun sijaan poltetun maan taktiikkaa ja huoltoreittien katkaisua.[2] Sodat safavidien ja osmanien välillä jatkuivat vielä vuosia Čalderanin taistelun jälkeen, ja esimerkiksi Tabriz ja Bagdad vaihtoivat omistajaa moneen otteeseen.[3]
↑ abcdAndrei Sergejeff: Afganistanin historia – Silkkitietä kulttuurien risteykseen, s. 121–123. Gaudeamus Helsinki University Press, 2011. ISBN 978-952-495-219-4
↑ abcMichael Axworthy: Iranin historia, s. 146–147. (alkuteos: Iran: Empire of the Mind. A History from Zoroaster to the Present Day) Suomentanut Tapani Kilpeläinen. Into Kustannus Oy, 2007. ISBN 978-952-264-191-5
↑Michael J. McCaffrey: ČĀLDERĀNEncyclopædia Iranica. Viitattu 30.5.2018. (englanniksi)
