Åke Henrik Gartz (9. kesäkuuta 1888 Helsinki – 29. marraskuuta 1974) oli suomalainen poliitikko. Gartz toimi kauppa- ja teollisuusministerinä J. K. Paasikiven hallituksissa vuosina 1944–1946 ja myöhemmin Urho Kekkosen hallitusten ulkoasiainministerinä vuosina 1950–1951. Hän oli myös ministerinä ulkoasiainministeriössä 1945–1946.[1] Gartz oli ammattiministeri eikä edustanut mitään puoluetta, mutta hänen laskettiin olevan lähellä Ruotsalaista kansanpuoluetta.[2]
Gartz valmistui filosofian kandidaatiksi 1909 ja lakitieteen kandidaatiksi 1914. Hän sai varatuomarin arvonimen vuonna 1917.[3]
Ministeriksi Gartz tuli teollisuuden ja työnantajajärjestöjen palveluksesta; hän oli G. A. Serlachius Oy:n johtokunnan jäseneksi vuonna 1921 ja toimi tehtävässä vuoteen 1931, jolloin hänestä tuli A. Ahlström Oy:n apulaisjohtaja.[3] ja STK:n hallituksen jäsen hän oli vuodesta 1937, puheenjohtaja vuosina 1937-1941 ja varapuheenjohtaja 1942-1945..[4]
Ministeriuransa jälkeen Gartz toimi Suomen lähettiläänä Bernissä[5] 1951–1953 sekä Bukarestissa ja Moskovassa 1953–1955 (vuosina 1954–1955 suurlähettiläänä).[6][7]
Åke Gartz sai vuorineuvoksen arvonimen vuonna 1940.[8]
Lähteet
Aiheesta muualla
