Älykkyystestin kuviopäättelytehtävä, jossa pyydetään täydentämään ylärivin sarja jollain alarivin kuviolla
Älykkyystesti on psykologinen testi, jolla mitataan testattavan henkilön älykkyyttä. Älykkyystesti koostuu varta vasten älykkyystestiä varten luoduista tehtävistä, joista suoriutumisen perusteella henkilön älykkyyttä arvioidaan.[1]
Suurin osa älykkyystesteistä pyrkii mittaamaan niin sanottua g-tekijää eli yleisälykkyyttä. Jotkin testit mittaavat älykkyyden eri osa-alueita. Ne antavat testatulle henkilölle älykkyysprofiilin, josta ilmenevät muun muassa hänen kognitiiviset vahvuusalueensa.[1]
Älykkyystestin antamaa tulosta voidaan verrata suureen joukkoon muiden henkilöiden testituloksia, ja näin henkilön älykkyys voidaan määritellä suhteessa muihin ihmisiin. Älykkyys ilmoitetaan älykkyysosamääränä (ÄO). ÄO:ta määriteltäessä henkilön älykkyystestin pistemäärää verrataan normaalijakaumaan, jonka keskiarvo on 100, minkä jälkeen pistemäärä suhteutetaan testattavan ikään.[1]
Yleisälykkyyttä mittaavia testejä on muodoltaan erilaisia. Niille on tyypillistä se, että ne vaativat mahdollisimman vähän ennalta opittuja tietoja tai taitoja. Niitä yhdistää se, että niiden ongelmanratkaisussa tarvitaan tiettyjä yleisen tason komponentteja, joiden esiintyminen todennetaan testien välisellä korrelaatiolla ja testien korrelaatiolla g-tekijään. Niille on ominaista myös standardointi.[1]
Älykkyystestien soveltuvuutta eri kultturitaustaisten ja koulutukseltaan toisistaan poikkeavien ihmisten testaamiseen on toisinaan epäilty. Vuonna 1994 kaikkiaan 52 psykologia totesi ÄO-testin olevan hyvä ja kulttuurisesti riippumaton keino mitata ihmisen älykkyyttä.[2]
Älykkyystestit syntyivät tarpeesta selvittää, onko oppilas laiska vai heikko. Ensimmäisen älykkyystestin kehitti psykologi Alfred Binet vuonna 1905. Psykologi Lewis Terman kehitti testiä edelleen Stanfordin yliopistossa, jonka mukaan testi sai nimekseen Stanford-Binet. Vuoden 1916 koesarjaan perustuvat edelleen useimmat nykyisetkin älykkyystestit.[2]
