Esimerkki älykkyystestistä. Ravenin matriisi: Millainen kuvio tulee viimeiseen ruutuun?
Psykologisella testillä tarkoitetaan laajassa merkityksessä psykologin tietyllä standardoidulla testimenetelmällä suorittamaa tutkimusta, jonka tarkoituksena on selvittää tutkittavan psyykkisiä ominaisuuksia[1]. Termillä tarkoitetaan kuitenkin arkikielessä useimmiten yksittäistä tiettyä testimenetelmää.
Yksittäinen testi on otos tutkittavan henkilön käyttäytymisestä: aina samanlaisena toistettava sarja tehtäviä, joihin odotetaan etukäteen määritellyllä tavalla odotettavia vastauksia. Testillä pyritään siihen, että testitilanteessa saadun tiedon perusteella voidaan valmiista testituloksista tehdä arvio tai ennuste testattavan ominaisuuksista tosielämässä.[1]
Eräät olennaiset testeihin liittyvät käsitteet ovat validiteetti ja reliabiliteetti. Validiteetti määrittää sitä, mitä käsitteellistä ominaisuutta testi mittaa ja kuinka toimivasti testi mittaa sitä ominaisuutta, jota sen väitetään mittaavan. Validiteetti on perinteisesti jaettu edelleen käsite-, sisältö- ja kriteerivaliditeetteihin, joskin nyttemmin validiteettia on ryhdytty arvioimaan niin sanotun integroidun validiteettitarkastelun kautta. Reliabiliteetilla puolestaan tarkoitetaan olennaisesti testin luotettavuutta eli sitä tasoa, jolla testillä saatu tulos on vapaa mittausvirheistä tai satunnaisvaihteluista. Mitä parempi reliabiliteetti menetelmällä on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä uusintamittaus antaa (muuttumattomasta mittauskohteesta) saman tuloksen kuin edellinen[1].
Testiksi kutsuttavalta tutkimusmenetelmältä edellytetään nykyään, että testimenetelmän toimivuus ja luotettavuus on kyettävä osoittamaan empiirisellä tutkimuksella ja tutkimuksen tulosten perusteella tehtävällä tilastotieteellisellä analyysillä. Tällainen vaatimus on tosin aiheuttanut ongelmia erityisesti persoonallisuuden arviointiin käytettävien projektiivisten menetelmien toimivuuden osoittamisessa.
Tilastotieteellä on muutenkin hyvin keskeinen rooli testien tulkintajärjestelmissä, eli testivastausten sovittamisessa valmiiksi testituloksiksi. Yleensä testivastaukset pisteytetään jollakin kaavalla. Pisteytyksistä voidaan sitten tilastollisilla menetelmillä muodostaa tutkittavia ominaisuuksia kuvaavia erilaisia asteikkoja eli skaaloja. Tilastollisin menetelmin voidaan lisäksi esimerkiksi testin tulkinnassa tasoittaa tutkittavan iästä, sukupuolesta tai testin käyttötilanteesta aiheutuvia testin tulosta vääristäviä tekijöitä.
Psykologisia testejä käytetään yleisimmin soveltuvuusarvioinneissa, kehitystaso-, kypsyys- ja työkykyarvioinneissa sekä psyykkisen terveydentilan selvittelyssä hoitoa varten. Niitä käytetään myös välineinä tieteellisessä tutkimuksessa.
Yksittäisillä testeillä voidaan mitata monia erilaisia psyykkisiä ominaisuuksia. Testimenetelmiä voidaan ryhmitellä käyttötarkoituksen perusteella useisiin ryhmiin. Näitä ovat:
Kykytestit, joita käytetään mm. seuraaviin tarkoituksiin:
Monien testien käyttäminen edellyttää käyttäjältään perehtymistä psykologian teoriaan ja psykometriikkaan. On tosin myös sellaisia testejä, lähinnä kysymyssarjojen muotoon laadittuja, joiden vastaukset pisteytetään ja tulokset saadaan nopeasti tietokoneohjelmalla.
Yksittäinen testimenetelmä ei sellaisenaan välttämättä anna riittävää kuvaa tutkittavan ominaisuuksista. Siksi ammattitaitoisen testaajan käytäntöön kuuluu usein tutkittavan haastatteleminen tai mahdollisesti useiden erityyppisten testimenetelmien käyttäminen. Näin saadaan parempi kokonaiskuva tutkittavan ominaisuuksista.[1]
Testejä käyttävät psykologit pyrkivät pitämään yllä testisalaisuutta, eli testimateriaalit ja niihin liittyvät käsikirjat pyritään aktiivisesti pitämään poissa suuren yleisön saatavilta. Tämä johtuu siitä, että testitulokset ovat merkitseviä ja testimenetelmät säilyvät käyttökelpoisina, kun testeihin ei voi etukäteen valmistautua. Testisalaisuuden vaaliminen kuuluu psykologin ammattietiikkaan.[1] Toisaalta internetin aikakaudella monien testien materiaalia on päätynyt julkiseen levitykseen.
