Hän väitteli filosofian tohtoriksi 1850, ja hänet nimitettiin 1851 filosofian lehtoriksi Kuopion kymnaasiin ja hän oli koulun rehtori ja luonnontieteiden lehtori 1857–1860. Helsingin yliopiston kasvatustieteiden professori hän oli 1862–1882. Hän oli kansakouluasetuksenlaatimiskomitean merkittävä jäsen ja teki aloitteen Suomen Kasvatusopillisen Yhdistyksen perustamiseksi (1864) ja toimi sen puheenjohtajana vuoteen 1878. Hän oli Kasvatusopillisen Yhdistyksen aikakauskirjan ensimmäinen toimittaja vuoteen 1874. Oppikoulun uudistajana hän vaikutti ollessaan vuoden 1865 koulukomitean puheenjohtajana. Hän oli myös Kansanvalistusseuran syntysanojen lausuja 1855 ja toimi sen ensimmäisenä esimiehenä 1874–1881.[1]
