Yrjö Koskelainen (23. huhtikuuta1885Helsinki – 30. huhtikuuta1951Helsinki) oli suomalainen päätoimittaja, Suomen Teollisuusliiton apulaisjohtaja ja kirjailija. Koskelainen oli myös kokoomuksen kansanedustajana 1930-luvun alussa. Uransa alkuvaiheissa Koskelainen lukeutui uudistusmielisiin nuorsuomalaisiin toimien kirjailijana, kriitikkona ja kääntäjänä. Myöhemmin ollessaan toimittajana ja teollisuusjohtajana hän kuului kokoomuksen oikeistosiipeen.
Koskelaisen vanhemmat olivat yliopiston pedelli, kansankirjailija Aatu Koskelainen ja Maria Natalia Forsman. Hän pääsi ylioppilaaksi 1904 ja toimi aluksi Valvoja- ja Aika-lehtien avustajana 1906–1912 sekä Suomalaisuuden liiton apulaissihteerinä 1906 ja sihteerinä 1907. Koskelainen oli turkulaisessaUusi Aura -lehdessä toimittajana 1912–1916 ja päätoimittajana 1916–1918. Vuonna 1918 hän toimi Uusi Päivä -lehden päätoimittajana Helsingissä ja Werner Söderström Oy:n apulaisjohtajana.
Koskelainen oli päätoimittajana Iltalehdessä 1919–1923 ja toimittajana Jousimies-lehdessä 1921–1926. Tämän jälkeen hän oli Suomen Teollisuusliitossa ensin sihteerinä ja sanomalehtitoimiston johtajana 1923–1925 ja sitten liiton apulaisjohtajana 1925–1948. Samaan aikaan Koskelainen toimi myös Suomen Teollisuus – Finlands Industri -lehden päätoimittajana 1925–1931 ja Tuotanto ja markkinat -lehden päätoimittajana 1931–1948. Vuonna 1926 Koskelainen oli lyhyen aikaa Yleisradion virkaa tekevänä toimitusjohtajana ja hän toimi myös Yleisradion perustavan kokouksen puheenjohtajana vuonna 1926. Hän toimi myös Yleisradion hallintoneuvoston varapuheenjohtajana.
Koskelainen oli naimisissa vuosina 1906–1918 Saima Emilia Heleniuksen (myöh. Hiidenheimo) kanssa. Hän meni 1921 uusiin naimisiin kirjailija Johannes Linnankosken lesken, Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa suomen kielen opettajana toimineen Ester Linnankosken (o.s. Drugg; 1872–1943) kanssa. Jäätyään 1943 leskeksi Koskelainen meni kolmannen kerran naimisiin 1944 Siiri Laila Gummeruksen (e. Vennervirta) kanssa. Koskelainen osti toisen vaimonsa kanssa 1920-luvun lopulla Lövkulla-nimisen noin 20 hehtaarin tilan Helsingin maalaiskunnasta. Tilan nimeksi vakiintui 1930-luvulla Päiväkumpu ja myöhemmin sen maille syntyi samanniminen Vantaan kaupunginosa.
Teoksia
Saaristoväkeä : novelleja, varjokuvat leikannut Emil Cedercreutz. Kirja, Helsinki 1912