Jahnssonin vanhemmat olivat filosofian tohtori ja lyseonlehtori Adolf Waldemar Jahnsson ja Ida Sofia Magdalena Helander. Hän pääsi ylioppilaaksi Turun suomalaisesta lyseosta 1895 ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1898 pääaineinaan historia ja filosofia. Jahnsson väitteli filosofian tohtoriksi 1907, väitöskirjan nimenä oli Tutkimuksia Suomen kansantaloustieteen historiasta vuosina 1820–1860.[1][2]
Ura
Jahnsson toimi Tilastollisen päätoimistonaktuaarina 1907–1910, Helsingin yliopiston kansantaloustieteen dosenttina 1909–1911 ja Teknillisen korkeakoulun kansantaloustieteen professorina 1911–1936. Jahnsson ohitti valinnassa valituskierroksen jälkeen samaa professorin virkaa vt:nä hoitaneen Heikki Renvallin. Tämä aiheutti närkästystä perustuslaillisissa piireissä, joihin Renvall kuului, ja eristi Jahnssonin suomalaisten taloustieteilijöiden piiristä.[1][2]
Jahnsson alkoi myös toimia liike-elämässä ja perusti tiilitehtaan, joka meni kuitenkin konkurssiin 1914. Monet hänen akateemisista ystävistään olivat toimineet tehtaan lainojen takaajina, ja konkurssi rikkoi heidän välinsä Jahnssoniin. Suomen itsenäistyttyä Jahnssonit alkoivat ostaa edullisesti velkaisia vuokratalokiinteistöjä Helsingistä, ja tällä kertaa liiketoimet sujuivat paremmin, sillä 1920- ja 1930-luvuilla asuinkiinteistöjen tuotto sijoitetulle pääomalle oli hyvä.
Vuonna 1924 Jahnsson perusti Helsinkiin yksityisen 8-luokkaisen oppikoulun (Helsingin suomalainen yksityislyseo), jonka tarkoituksena oli parantaa suomenkielisten lasten koulunkäyntimahdollisuuksia. Muutamaa vuotta myöhemmin 1927 Jahnsson oli perustamassa Suomen ja koko Euroopan ensimmäistä aikuisille tarkoitettua iltaoppikoulua. Tämä Helsingin yksityislyseon iltalinja säilyi lajissaan ainoana Suomessa lähes 20 vuoden ajan.[2]
Jahnsson oli aktiivisesti mukana Etuvartiokansojen klubin toiminnassa ja hän osallistui suomalaisugrilaiseen heimotyöhön muun muassa kustantamalla heimokansoihin kuuluneiden nuorten opintoja Suomessa ja ulkomailla. Jahnsson toimi kymmenen vuoden ajan Suomalaisuuden Liiton sukukansaosaston varapuheenjohtajana ja osaston heimotyön pääasiallisena rahoittajana.[2]
Jahnsson tuli tunnetuksi 1920- ja 1930-luvulla silloin harjoitetun talouspolitiikan arvostelijana. 1930-luvun lamavuosina Jahnsson suositteli ekspansiivista keynesiläistyyppistä kasvupolitiikkaa, joka olisi perustunut julkisiin investointeihin, ja tullien käyttämistä maksutaseen tasaajana. Tämä oli vastoin silloista Risto Rytin johtaman Suomen Pankin harjoittamaa tiukkaa korko- ja rahapolitiikkaa. Kun kotimarkkinoilla kapasiteetti oli vajaakäytössä, voitaisiin Jahnssonin mielestä lisätä rahamäärää ilman että se aiheuttaisi inflaation uhkan. Suomen Pankki olisi voinut lisätä kotimaisia investointeja korkopolitiikalla tai sitten suoralla luotonannolla elinkeinoelämälle tai julkisiin investointeihin.
Jahnsson julkaisi vuodesta 1929 talouspoliittisia artikkeleitaan pääosin pikkulehdissä. Koska hänen ajatuksensa eivät vastanneet tuon ajan virallista talouspoliittista ajattelua, hän ei saanut julkaistua niitä pääkaupungin valtalehdissä Helsingin Sanomissa, Hufvudstadsbladetissa, Uudessa Suomessa eikä Kauppalehdessä. Jahnsson piti esitelmän Kansantaloudellisessa yhdistyksessä 4. maaliskuuta 1931, mutta kuulijakunta ei tällöinkään ollut vastaanottavaista. Helsingin yliopiston professori Ernst Nevanlinna kommentoi Jahnssonin esitelmää näin:
»...maamme joutuneen kärsimään sen häpeän, että mies joka on taloustieteen professorina – siis henkilönä, jonka virkavelvollisuus olisi tietää, että moiset kuvittelut ja vaatimukset merkitsevät karkeinta tietämättömyyttä talouselämän perusasioista – on saatuaan virkansa nojalla tilaisuuden pitää vakavassa taloudellisessa yhdistyksessä esitelmän maamme pääomanpuutteesta ja sen lieventämismahdollisuuksista, siinä esittänyt noita samoja mielettömyyksiä'.»
Jahnssonin vastustajat olivat Helsingin yliopistossa ja Suomen Pankissa. Jahnsson itse nimitti artikkeleissaan Suomen Pankin pääjohtajaa Risto Rytiä ja pankkivaltuusmiesten puheenjohtajaa professori Ernst Nevanlinnaa ja valtuusmiesten varapuheenjohtajaa Väinö Tanneria sekä johtokunnan jäsentä Kyösti Kalliota puolueiden pyhiksi kissoiksi. Aikoinaan muinaiset persialaiset olivat kantaneet kissoja sylissään lähtiessään sotaan egyptiläisiä vastaan. Kissa oli Egyptissä pyhä eläin, ja egyptiläisten vastarinta oli näin lamautettu. Jahnssonin mielestä edellä mainitut poliitikot olivat Suomen Pankin politiikassa samassa tehtävässä ja lamauttivat puolueidensa halun vastustaa Suomen Pankin rahapolitiikkaa.
Jahnsson oli myös innokas suomalaisuusmies, ja talouspolitiikan alalla hän arvosteli Suomen elinkeinoelämää hallinneita ruotsalaispiirejä siitä, että nämä olivat kiinnostuneita vain viennin edistämisestä. Jahnssonin ajatukset saivat vastakaikua pulaliikkeiden taholta, ja hän asettui yhdessä vaimonsa kanssa Maalaisliiton kansanedustajaehdokkaaksi vuoden 1933 eduskuntavaaleissa, mutta jäi kuitenkin valitsematta. Vuonna 1934 Jahnsson kutsui ruotsalaisen taloustieteilijä Gunnar Myrdalin esitelmöimään Suomeen perustamansa Talouspoliittisen kerhon tilaisuuteen.
Raittius ja osuustoiminta : esitelmä. Raittiuden ystävien kirjasia 2 sarja n:o 26. Raittiuden ystävät, Helsinki 1904
Tilattoman väestön lainarahasto ja sen käytäntö. Yrjö Weilin, Helsinki 1905
Miten on kielikysymyksemme ratkaistava?. Otava 1906
Torpparikysymys vuoden 1900 valtiopäivillä. Tekijä, Helsinki 1906
Ylellisyysasetukset Ruotsissa vapauden ajalla. Tekijä, Helsinki 1906
Merkantilismin käsitys kansallisrikkaudesta : tutkimuksia Ruotsin merkantilismin teoriiasta vapauden alkupuolella. Otava 1907
Piirteitä Suomen kuolleisuussuhteista vuosina 1903-4. Työväen sanomalehti-o.y., Helsinki 1907
Tilattoman väestön lainarahasto ja sen periaatteet : asutuspoliittinen tutkimus. Työväen sanomalehti-o.y., Helsinki 1907
Tutkimuksia Suomen kansantaloustieteen historiasta vuosina 1810-1860 : erityisesti silmällä pitäen yleisten kansantaloudellisten suuntien kehitystä 1-2. Tekijä, Helsinki 1907-1908
Ehdottoman raittiuden merkitys osuustoiminnalle. Raittiuden ystävät, Helsinki 1908
Kansantalouden professorin viran täyttämisestä yliopistossamme. Tekijä, Helsinki 1908
Kuopion läänin asutuskysymys ja sen ratkaisuyritykset yksitysoikeudellisen maan asuttamisella. Taloustieteellisia tutkimuksia 7. Otava 1908
Läänintilastomme uudestaan järjestämisestä. Työväen sanomalehti-o.y., Helsinki 1908
Suomen verotuspolitiikan periaatteista. Tekijä, Helsinki 1908
Teollisuustyöväen työsopimusten kestävyysaika Suomen lainsäädännössä. Tekijä, Helsinki 1910
Tutkimuksia Suomen teollisuustyöväen suojeluslainsäädännön kehityksestä 1860-luvulta alkaen. Tekijä, Helsinki 1910
Mikä tekee Tarton rauhan niin katkeraksi?. Tekijä, Helsinki 1920
Turmiollinen lainahanke. Tekijä, Helsinki 1921
Onko Suomen pankki velvoitettava ostamaan rajattomat määrät kultaa?. Maalaisten lehti, Viipuri 1925
Nykyinen rahapolitiikkamme ja korkea korkotaso. Tekijä, Helsinki 1931
Mitä olisi ensi tilassa tehtävä vallitsevan rahankireyden helpottamiseksi?. Tekijä, Helsinki 1932
Suomen Pankki ja puolueiden pyhät kissat : talouspoliittisia kirjoituksia ; toimittanut Jaakko Kiander. Yrjö Jahnssonin säätiö, Helsinki 1999
Hjerppe, Reino: Väärinymmärretty Yrjö Jahnsson ja hänen säätiönsä. Kansantaloudellinen aikakauskirja, 2015, nro 111(2), s. 234-240. Artikkelin verkkoversio.
Seppo Zetterberg: Yrjö ja Hilma Jahnsson. Yrjö Jahnssonin säätiö, Helsinki 1982
