Yellow Submarine on The Beatles -yhtyeen esittämä kappale, joka on yhtyeen vuonna 1966 julkaistulla albumilla Revolver. Kappale on pitkälti Paul McCartneyn kirjoittama. Se julkaistiin myös kahden A-puolen singlenä, jolla oli lisäksi toinen Revolverin kappale, ”Eleanor Rigby”. Se nousi Britanniassa listaykköseksi.[1] Sen sijaan Yhdysvalloissa ”Yellow Submarine” oli selkeä A-puoli, ja kappale ylsi listan kakkoseksi.[2]
”Yellow Submarine” on lähes kokonaan Paul McCartneyn aikaansaannos. Hän kirjoitti sen eräänä vuoden 1966 kesäiltana sängyssä maatessaan ja yrittäessään tehdä lastenlaulua. Lähes heti kappaleen valmistuttua päätettiin, että sen laulaisi rumpali Ringo Starr.[1] McCartneyn mielestä lastenlaulu sopi hänen esitettäväkseen paremmin kuin jokin hyvin vakava kappale.[3] Starr oli myös havaittu yhtyeen fanien keskuudessa sen rakastettavimmaksi jäseneksi, ja tätä tarkoitusta vasten McCartney säilytti sävelen ja sanoituksen yksinkertaisena. Kappale kertoo merimiehistä ja heidän elämästään keltaisessa sukellusveneessä.[1]
»En itse asiassa tiedä, mistä he (McCartney ja Lennon) saivat idean siihen; ajattelin vain, että se on hyvin mielenkiintoinen kappale minun esitettäväksi. Olin esittänyt paljon covereita. Tuohon aikaan esitin joko covereita tai jotain, mitä he kirjoittivat erityisesti minua varten.» (Ringo Starr.[3])
Joidenkin tietojen mukaan kappaleeseen olisi antanut inspiraatiota Bob Dylanin kappale ”Rainy Day Women #12 & 35”, joka oli ollut hitti saman vuoden keväällä.[4]
FolklaulajaDonovan, jonka kanssa McCartney oli juuri ystävystynyt, keksi kappaleeseen rivin sky of blue and sea of green (suom.sininen taivas ja vihreä meri). Myös John Lennon kehitti lauluun joitain yksittäisiä sanoja. Ei ole kuitenkaan tiedossa, mitkä kohdat ovat kyseessä.[1]
Nauhoitus
Studiotyöskentely
Kappale äänitettiin LontoonAbbey Road Studiosissa kahdessa osassa: 26. toukokuuta 1966 studiossa 3 ja 1. kesäkuuta studiossa 2.[1] Ensimmäisessä sessiossa Beatles käytti noin kolme tuntia kappaleen harjoittelemiseen ennen kuin äänitti neljä ottoa pohjaraidasta. Tämän jälkeen nauhoitettiin lauluosuudet.[3]
Laulun ääniefektit nauhoitettiin jälkimmäisessä sessiossa. John Lennon muun muassa puhalsi pillillä kuplia vesiämpäriin, minkä lisäksi hän ja McCartney puhuivat tölkkeihin, jotta se kuulostaisi sukellusveneen miehistön keskustelulta. Aaltojen äänet loi Harrison huljuttamalla vettä ammeessa[5]. Studiolla työskennelleet John Skinner ja Terry Condon kieputtivat ketjuja kylpyammeessa.[1] The Rolling Stones -kitaristi Brian Jones oli myös paikalla, ja hän helisytteli laseja.[3]
Kertosäkeessä lauloivat Beatlesin jäsenten lisäksi muun muassa Brian Jones sekä Marianne Faithfull ja George Harrisonin vaimo Pattie Harrison. Kyseisellä kuorolla pyrittiin luomaan juhlatunnelmaa. Kuoroa johti yhtyeen lähipiiriin kuulunut Mal Evans, joka marssi studiossa bassorumpu rintaan kiinnitettynä. Lopuksi äänittäjä Geoff Emerick lisäsi toisen säkeistön loppuun puhaltimet EMIn kokoelmista. Se oli peräisin vanhalta savikiekolta, todennäköisesti Georges Krierin ja Charles Helmerin vuoden 1906 ”Le Rêve Passe” -nimisestä marssista.[1][3]
Alun perin kappaleessa oli myös Ringo Starrin puhuma intro. Tästä luovuttiin lopulta toisessa äänityssessiossa, huolimatta siitä, että siihen oli nähty paljon vaivaa. Kyseinen versio julkaistiin kuitenkin vuonna 1996 sen sisältyessä ”Real Love” -singlelle.[1][3]
Kappaleen sävellaji on G-duuri ja tahtilaji 4/4. Se etenee seuraavasti:[6]
Ensimmäinen säe (Mukana akustinen kitara ja mahdollisesti marakassi. Myöhemmin myös bassorumpu.)
Toinen säe (Aaltojen äänet tulevat mukaan.)
Ensimmäinen kertosäe (Aaltojen äänet jatkuvat.)
Kolmas säe (Juhlimisen ääniä ja myöhemmin marssiyhtye.)
Toinen kertosäe (Rumpukapulat alkavat naputtamaan.)
Neljäs säe (Ääniä sukellusveneestä.)
Viides säe (John Lennon toistaa Ringo Starrin laulamia fraaseja.)
Kolmas kertosäe (Taustalaulu on vahvemman kuuloista kuin aiemmin.)
Kappaletta on pidetty esimerkkinä siitä kuinka yhtye alkoi keskivaiheillaan kehittää musiikillista ilmaisuaan. Siinä on yhteensä vain viisi sointua. Kappaleessa yhdistyvät musiikillinen yksinkertaisuus ja ääniefektien luoma kokeellisuus.[6]
Julkaisu ja vastaanotto
Vuoden 1989 uusintapainoksen kansikuva.
”Yellow Submarine” julkaistiin Britanniassa Revolver-albumilla 5. elokuuta 1966.[7] Samana päivänä Parlophone julkaisi sen kahden A-puolen vinyylisinglenä yhdessä ”Eleanor Rigby” -kappaleen kanssa tunnuksella R 5493 ja monoäänenlaadulla. Vinyylisingle julkaistiin Britanniassa uudelleen vuosina 1976, 1982 sekä 1986, minkä lisäksi se ilmestyi CD-formaatissa vuosina 1989 ja 1992.[8]
Yhdysvalloissa kappale ilmestyi albumin sikäläisen version tavoin elokuun kahdeksantena päivänä Capitol Recordsin julkaisemana tunnuksella 5715 ja monoäänenlaadulla. Toisin kuin Britanniassa, Yhdysvalloissa ”Yellow Submarine” oli singlen ensisijainen A-puoli ja ”Eleanor Rigby” tavanomainen B-puoli. Single julkaistiin Yhdysvalloissa uudelleen CD:nä vuosina 1989 ja 1992.[2]
Toisin kuin kahden edellisen singlen kohdalla, ”Yellow Submarinesta” ei kuvattu videota. Niinpä tietyt tahot, mukaan lukien BBC:n Top of the Pops, tekivät videon itse.[1] Kyseinen, vanhasta kuvamateriaalista koostettu filmi, sisälsi videokuvaa muun muassa naisesta uimassa sekä papista kävelemässä hautausmaalla.[8]
Britanniassa single nousi ykköseksi niin Record Retailerin, Melody Makerin, New Musical Expressin, Disc Weeklyn kuin BBC:nkin listoilla. Record Retailerin listalle se nousi 13. elokuuta ja ykköseksi seuraavalla viikolla, 20. elokuuta pudottaen The Troggs -yhtyeen pois kärkipaikalta. Se oli kärjessä kaikkiaan neljä viikkoa pysyen listalla kolmetoista viikkoa. Vuonna 1986 singlen uudelleenjulkaisu nousi Record Retailerin sijalle 63.[8]
Yhdysvalloissa ”Yellow Submarinen” sijoitus Billboard Hot 100 -listalla oli toinen, nousun ykköseksi esti The Supremesin suurin hitti ”You Can’t Hurry Love”.[14] Kakkossijalle jäämisen syynä on pidetty yhtyettä ravistelleita kohuja, etenkin John Lennonin 31. heinäkuuta antamaa lausuntoa, jossa hän oli sanonut Beatlesin olevan suositumpi kuin Jeesus.[1][2] Kuitenkin Cashboxin ja Record Worldin listoilla kappale nousi ykköseksi. Ensimmäisen kuukauden aikana ”Yellow Submarine” oli myynyt Yhdysvalloissa kultalevyyn oikeuttavan määrän, 1 200 000 kappaletta.[2]
”Yellow Submarine” ei herättänyt yksinomaan ihastusta. Kyynisimmät kuuntelijat ja musiikkikriitikot katsoivat kappaleen sanoja eri silmin ja olivat löytävinään näennäisen lapsellisuuden alla piilevää tietoisen mielen rajoituksia rikkovaa lyriikkaa, jonka alkuunpanevana voimana olivat olleet huumausaineet.[15] ”Yellow Submarine” olikin Beatlesin ensimmäinen kappale, jonka epäiltiin liittyvän huumeisiin, mutta McCartney on kiistänyt yhteydet. Kappale yhdistettiin myöhemmin myös niin sanottuun ”Paul on kuollut” -kohuun; laulun keltaisen sukellusveneen väitettiin olevan todellisuudessa ruumisarkku.[1]
Myös Beatlesin fanien keskuudessa kappale on herättänyt hyvin ristiriitaisia tunteita. Monen mielestä se on kaiken ikäisille sopiva viehättävä yhteislaulu, kun taas toiset pitävät sitä eräänä yhtyeen heikoimmista hetkistä sekä turhakkeena muuten korkeatasoisella Revolver-albumilla.[3]
Simo Salminen levytti kappaleesta suomenkielisen version nimellä ”Keltainen jäänsärkijä”. Mukana on myös Spede Pasanen, ja levyn esittäjiksi on merkitty Simo ja Spede. Suomenkieliset sanat teki Juha Vainio. ”Keltainen jäänsärkijä” menestyi Suomessa paremmin kuin alkuperäisversio, sillä se oli sekä marraskuun että joulukuun 1966 listalla sijalla kolme.[14]
