Reed valittiin vuonna 1970 NBA:n arvokkaimmaksi pelaajaksi. Hän oli ensimmäinen pelaaja, joka sai kauden aikana kolme arvokkaimman pelaajan palkintoa. Hänet valittiin koko liigan arvokkaimman pelaajan lisäksi sekä finaalien että tähdistöottelun arvokkaimmaksi pelaajaksi. Reed oli merkittävä tekijä, kun New York Knicks voitti historiansa ensimmäisen mestaruutensa. Reed loukkasi reisilihaksensa viidennessä finaaliottelussa Los Angeles Lakersia vastaan eikä pystynyt pelaamaan kuudennessa ottelussa. Hän palasi seitsemänteen ja ratkaisevaan otteluun ja heitti ottelun kaksi ensimmäistä koria, vaikka ei selvästikään pystynyt juoksemaan kunnolla. Reed ei tehnyt enempää pisteitä, mutta Knicks tarvitsi kapteeninsa esimerkkiä ja voitti ottelun 113-99.[1]
Reed ja Knicks voittivat toisen mestaruutensa vuonna 1973. Hänet valittiin urallaan seitsemän kertaa NBA:n tähdistöotteluun, ja hän voitti kahdesti finaalien arvokkaimman pelaajan palkinnon.[1] Pelaamisen lopetettuaan hän jatkoi uraansa valmentajana.[4]
