Kanerva edusti Suomea jalkapalloilijana Berliinin 1936 olympialaisissa, jossa hän ottelussa Perua vastaan teki yhden Suomen kolmesta maalista. Kaikkiaan hän pelasi 51 A-maaottelua ja oli Max Viinioksan jälkeen toinen vähintään 50 maaottelua pelannut suomalaisjalkapalloilija.
Pikaluistelussa Kanerva sijoittui MM-kilpailuissa kahdeksanneksi vuonna 1924 ja 19:nneksi vuonna 1925. SM-kilpailuissa hän sijoittui neljänneksi vuonna 1926 ja viidenneksi vuonna 1924.[2] Hän voitti juniorien Suomen mestaruuden vuonna 1920.
Jääkiekon SM-sarjassa Kanerva pelasi kauden 1933–1934 Helsingin Palloseurassa ja saavutti SM-hopeamitalin.[1]
Lähteet
Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 109. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7
Kuusi kovaa henkivartijaa kuningas jalkapallon valtakunnassa. Suomen Urheilulehti, Joulukuu 1934.
Kallioniemi, Riku (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2018, s. 482. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017. ISSN 0784-3321