Víctor Andrés Belaúnde Diez Canseco (15. joulukuuta 1883 – 14. joulukuuta 1966) oli perulainen diplomaatti, joka johti Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen neljättätoista ja neljättä erityisistuntoa.

Belaúnde syntyi Arequipassa Perussa. Saatuaan varhaisen koulutuksensa Escuela San Vicente ja San José (Colegio San José), hän päätti opiskella lakia Universidad Nacional de San Agustín de Arequipassa ja siirtää myöhemmin opintojensa suorittamiseen San Marcosin kansallisesta yliopistossa Limassa . Oikeustieteen tutkinnon lisäksi hän sai myös tohtorintutkinnon poliittisista tieteistä ja hallinnosta sekä kirjallisuudesta vuonna 1911.

Belaúnde, joka työskenteli koko hänen ammatillisen uransa ajan: Perun ulkosuhteiden ministeriössä sihteerinä, josta tuli sihteeri Espanjan ja Argentiinan edustoon. Hän neuvotteli Brasilian kanssa rajakysymyksistä ja toimi asiainhoitajana Saksassa (1914) ja Boliviassa (1945), täysivaltaisena suurlähettiläänä Uruguayssa vuonna 1919, Kolumbiassa vuonna 1934 ja Sveitsissä vuonna 1936, Perun valtuuskunnan puheenjohtaja Kansainliitossa (1945), jossa hänellä oli tilaisuus liittyä San Franciscoon sopimuksen allekirjoittajien joukkoon, jolla perustettiin Yhdistyneiden kansakuntien järjestö, ja toimi myös rehtorina Perun katolisessa yliopistossa (1965).

Hän luennoi myös hispaanilais-latinalaisamerikkalaisesta kulttuurista eri yliopistoissa ollessaan maanpaossa Yhdysvalloissa, kuten Columbian yliopistossa, Miamin yliopistossa ja Chicagon yliopistossa. Vuonna 1930 hän luennoi Albert Shawin luennon diplomatian historiasta Johns Hopkinsin yliopistossa. Hänet valittiin Yhdysvaltain taide- ja tiedeakatemian kunniajäseneksi 1944.^[1]

Hän kuoli New Yorkissa.

Victor Andrés Belaunde kuului merkittävään Perun poliittiseen perheeseen. Hänen veljenpoika Fernando Belaunde Terry oli Perun presidentti kahdesti; hänen veljensä Rafael Belaunde Diez Canseco oli Perun pääministeri vuodesta 1945-1946; ja hänen isoisänsä Pedro Diez Canseco oli myös Perun presidentti kolme kertaa