Väinö Koivula

Väinö Ilmari Koivula, vuoteen 1905 Björklund, (12. kesäkuuta 1896 Iisalmi – 18. syyskuuta 1992[1] Helsinki) oli suomalainen urheilutoimittaja, -johtaja ja -virkamies.[2]

Koivulan vanhemmat olivat kultaseppä ja raatimies Reetrikki Olivier Koivula, aiemmin Björklund, ja Maria Aleksandra Henriksson. Jääkäriksi 1915 Saksaan lähteä halunneen Koivulan opinnot jäivät joksikin aikaa kesken ja hän työskenteli vuoteen 1919 asti apteekkiapulaisena Kuopiossa, Pyhäjärvellä ja Jaakkimassa. Urheilusta hän innostui 1917 Pyhäjärvellä. Kurkijoella maatalousoppilaitoksen kesken jättänyt Koivula muutti 1921 Helsinkiin, jossa hän menestyi pikajuoksijana TUL:laisessa Helsingin Jyry -seurassa. Työväen Urheilulehti palkkasi hänet vuonna 1921 vastaavaksi päätoimittajaksi, joka toimitti lehteä avustajineen ja tuotti itse tuhansia juttuja omalla nimellään ja nimimerkeillä VK ja Jussi. Hän toimitti myös TUL:n vuosikirjoja ja kalentereita.

SDP:n jäsen Koivula yritti pysyä erossa TUL:ssa 1927 alkaneista kommunistien ja sosiaalidemokraattien riidoista, mutta kommunistien tultua lehtiyhtiön johtoon hänet erotettiin päätoimittajan tehtävästä ja tilalle valittiin Oskari Lamminen. Koivulasta tuli sosiaalidemokraattien perustaman TUL-lehden päätoimittaja. Vuonna 1928 hänet valittiin Sosialistisen työläisurheiluinternationaalin teknisen valiokunnan jäseneksi ja yleisurheiluvaliokunnan puheenjohtajaksi. Koivula vastasi yleisurheilutoiminnasta järjestössä, jossa oli 1920-luvun lopulla yli kaksi miljoonaa jäsentä yli 20 maasta. Vuonna 1931 hän johti Wienin työläisolympialaisten yleisurheilukilpailuja. Vuonna 1941 Koivula riitaantui TUL:n kanssa kokoamansa historia-aineiston korvausasiasta ja siirtyi Helsingin kaupungin palvelukseen, vastaamaan urheilukenttien ja retkeilyalueiden hoidosta isännöitsijänä. Helsingin olympialatisten suorituspaikoista hän sai runsaasti kiitosta vuonna 1952. Eläkepäivillään Koivula keräsi ja korjasi asiatietoja laajaksi aineistoksi Suomen painin historiasta. Aineisto päätyi Suomen Urheilumuseoon.[2]

Lähteet

  1. ↑ http://www.ateistit.fi/uutiset/uuti111.html
  2. ↑ a b Hentilä, Seppo: ”Väinö Koivula”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 285-286. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0 Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla

  • Kangaslampi, Mauri 1988. Väinö Koivulan tie apteekkioppilaasta urheilutoimittajaksi. Fair play: Urheilutoimittajain liiton jäsenlehti, no. 3, ss. 10-11.
  • Koivula, Väinö 1967. Nuorallatanssijana eli yhtä kuin Työväenurheilulehden ja TUL-lehden toimittajana vuosikymmeniä sitten. TUL-lehti: Työväen urheiluliiton äänenkannattaja, no. 46, ss. 2-4.
  • Koivula, Väinö, Laherma, Väinö, Pulli, Eero A. 1925. Ensimmäiset työväen olympialaiset v. 1925. Helsinki: Työväen Urheilulehti. 192 s. (2. painos vuonna 1927)