Väinö Bremer

Mitalit
Bremer tutkii Junkers Junior A 50 ce -koneen vaurioitunutta potkuria, 1934.
Bremer tutkii Junkers Junior A 50 ce -koneen vaurioitunutta potkuria, 1934.
Maa:  Suomi
Miesten sotilaspartiohiihto
Olympiarenkaat Olympialaiset
Hopeaa Hopeaa Chamonix 1924 Sotilaspartiohiihto

Wäinö Elias (Väinö) Bremer (24. huhtikuuta 1899 Turku – 23. joulukuuta 1964 Kerava)[1] oli suomalainen olympiamitalisti ja 1930-luvun ennätyslentäjä.

Hän oli mukana Chamonix'n talviolympialaisissa vuonna 1924 sotilaspartiohiihdossa hopeaa voittaneessa Suomen joukkueessa. Pariisin olympialaisissa kesällä 1924 hän osallistui nykyaikaiseen viisiotteluun sijoittuen yhdeksänneksi.[2]

Bremer toimi Suomen ilmavoimissa upseerina ja muun muassa taitolentoryhmän päällikkönä 1920-luvulla. Hän oli mukana Elfvingin sillinkalastuslaivueessa tähystäjänä. Vuonna 1928 hän vastaanotti ansioituneelle suomalaislentäjälle vuosittain luovutettavan Harmon-patsaan. Vuonna 1931 Bremer lensi Euroopan ympäri ja vuonna 1932 Helsingistä Kapkaupunkiin ja takaisin. Vuonna 1933 hän pyrki lentämään maapallon ympäri, mutta Neuvostoliitto ei antanut lupaa lentoon alueensa yli, joka olisi mahdollistanut lennon Alaskan kautta Amerikkaan. Sen vuoksi siirtyminen Japanista Kaliforniaan tehtiin laivalla. Toisaalta Atlantinkin ylitys tapahtui laivalla, koska Junkers A 50 Junior ei pystynyt lentoon Islannin kautta Eurooppaan. Bremer tapasi Yhdysvalloista lähtiessään italialaisen ennätyslentäjän, kenraali Italo Balbon. Etenkin lento Aasiaan, joka alkoi 11. toukokuuta 1933 ja päättyi 13. elokuuta 1933, nosti Suomen profiilia maailmalla. Lennot tehtiin Junkers A 50 -koneella, joka nykyisin on esillä Suomen ilmailumuseossa Vantaalla.

Väinö Bremer ja Sven Palmberg osallistuivat myös vuoden 1936 Garmisch-Partenkirchenin Talviolympialaisten yhteydessä järjestettyyn Tähtilentokilpailuun (Sternflug) helmikuussa 1936. He sijoittuivat sijalle 17., koneena Junkers Junior A50 ce, rekisteritunnus OH-ABB.lähde?[3]

Väinö Bremer sai surmansa jouluaatonaattona 1964 lento-onnettomuudessa Keravalla, kun hänen ohjaamansa Beechcraft Baron -lentokone oli lähestymässä Seutulan lentokenttää. Bremer teki pimeässä ja huonohkossa säässä kaksi laskeutumisyritystä, joista toinen päättyi koneen syöksymiseen metsään Alikeravalla ja Bremer sekä koneessa matkustajana ollut henkilö saivat surmansa. Tutkimuksissa onnettomuuden syyksi todettiin Bremerin vähäinen mittarilentokokemus.[4] Hänet on haudattu Honkanummen hautausmaalle.

Väinö Bremerin poika oli ralli- ja rata-autoilija Carl-Otto Bremer ja veljenpoika toimittaja, yrittäjä ja kansanedustaja Klaus Bremer.[5]

Lähteet

  • Wäinö Bremer: Lentäen yli neljän maanosan, Otava, Helsinki, 1933.
  • Ritaranta, Eino: Wäinö Bremer lensi Suomen maailmankartalle. Suomen ilmailuhistoriallinen lehti, 2002, 8. vsk, nro 1, s. 18–21. Helsinki: InScale 72 production.
  • Woikosken automuseo.

Viitteet

  1. ↑ Kuolinilmoitus, Helsingin Sanomat 30.12.1964, s. 2 (Lehti HS Aikakoneessa (tilaajille)
  2. ↑ Väinö Bremer Olympedia. Viitattu 1.2.2021. (englanniksi)
  3. ↑ Woikosken automuseossa on näytillä 1936 Talviolympialaisten Tähtilennon, Sternflugin tuloslistaus.
  4. ↑ Ritaranta 2002 s. 21.
  5. ↑ Helge Nygren ja Juhani Melart: Rallin maailma, s. 69–70. Helsinki: Otava, 1967.

Aiheesta muualla