Vostok on oletetusti makeavetinenjärvi, joka sijaitsee neljä kilometriä paksun jääkerroksen alla Itä-Etelämantereella, paikoitellen kolme kilometriä korkean jäänalaisen Gamburtsevin vuoriston kupeessa. Järvi on nimetty sen päällä sijaitsevan venäläisen Vostok-tutkimusaseman mukaan. Se on maailman suurin tutkimaton järvi (pinta-ala 14 000 km² ja syvyyttä paikoitellen puoli kilometriä).
Yleispiirteitä
Vostokjärvi RADARSAT-satelliitin mikroaaltokuvassa. Järvi erottuu kuvasta, sillä järven päällä on tasainen jääpeite.
Järven olemassaoloa alettiin epäillä venäläistutkijoiden 1960-luvulla suorittamien seismisten mittausten perusteella. 1970-luvulla yhdysvaltalais–brittiläis–tanskalainen ryhmä suoritti lentokoneesta käsin tutkamittauksia, ja havaitsi alueen jäätikön alapinnan olevan paikoin tasainen. Kuitenkin vasta 1996 eurooppalaisen ERS-1 -satelliitin mittausten perusteella järven koko saatiin selvitettyä. Se on ylivoimaisesti suurin lähes 150 tunnetusta jäätikönalaisesta järvestä. 250 kilometriä pitkänä ja noin 50 kilometriä leveänä se on suunnilleen Ontariojärven kokoinen.[1]
Vostok-järven epäillään olleen jääkannen alla jopa 25 miljoonaa vuotta. Sen, tai muiden vastaavanlaisten järvien syntyhistoriaa ei tunneta tarkasti, mutta sen epäillään saaneen alkunsa jään sulaessa joko oman paineensa alla tai vulkaanisen toiminnan sulattamasta jäätiköstä. Etelämantereen tuliperäisyyden vuoksi on mahdollista, että järven pohjassa on hydrotermistä toimintaa. Järven kohdalla on suoritettu kairauksia, jotka ovat yltäneet noin 3 600 metrin syvyyteen. Kairauksia ei uloteta itse järveen, sillä sen ekosysteemiä ei haluta altistaa ulkomaailman mikrobeille, mutta alaosan jäänäytteiden kiderakenne osoittaa järven pinnan lähellä olevan jään jäätyneen alhaaltapäin ja todistavan näin sulasta vedestä.
Vaikka Vostok lienee ollut miljoonia vuosia eristyksissä ulkomaailmasta, elämän mahdollisuutta järvessä ei ole poissuljettu. Järven yllä suoritetuissa jääkairauksissa on havaittu epäsuoria merkkejä ainakin mikrobitasoisesta elämästä.
Taiteilijan näkemys järven yläpuolisen jäätikön poikkileikkauksesta
Järven poikki kulkee harjanne, joka jakaa sen kahteen syvään osaan.[2] Vuonna 2005 siitä löydettiin myös saari.[3] Satelliittimittauksia analysoimalla on myös havaittu, että järven pohjaa peittää paksu sedimenttikerros. Järvessä on myös havaittu tapahtuvan 1–2 senttimetrin vuorovesivaihtelu, mikä saattaa nostaa ravinteita pohjasta ja ylläpitää mahdollisen elämän kannalta tärkeää veden kiertoa.[4]
Venäläinen uutistoimisto RIA Novosti ilmoitti venäläisten tutkijoiden läpäisseen järveä peittävän paksun jääkerroksen.[5] Ryhmästä ei ilmoitusta ennen ollut kuultu viikkoon, joten ryhmän katoamisesta alkoi kiertää huhuja.[6] 8. helmikuuta 2012 tutkijaryhmään saatiin yhteys ja uutistoimisto RIA Novostin virallisen lausunnon mukaan venäläiset onnistuivat kairaamaan järven pintaan asti. Kairausreikä on 3768 metriä syvä. Järvestä otetaan vesinäyte mahdollisen mikrobitasoisen ekosysteemin varmistamiseksi.[7]
