Palatsissa on 50 huonetta ja sen suunnitteli valtavilla kustannuksilla arkkitehti Francesco Bartolomeo Rastrelli kreivi Mihail Illarionovitš Vorontsoville, keisarinna Elisabetin kanslerille ja äidinpuoleiselle sukulaiselle avioliiton kautta. Palatsin rakentaminen kesti kahdeksan vuotta vuosina 1749–1757. Esikuvana Vorontsovilla oli ollut Anitškovin palatsi. Sen jälkeen kun veljentytär Jelisaveta Vorontsova menetti keisarinnan suosion, Mihail Vorontsov karkotettiin hovista ja hän myi pääasiallisen asuntonsa kruunulle 217 000 ruplalla.[1]
Vorontsovin palatsi on huomionarvoinen esimerkki 1700-luvun puolivälin kaupunkipalatsista. Päärakennus, jossa on kaksi sivurakennusta, joista toisen vieressä on U-muotoinen kaksikerroksinen rakennus, sijaitsee epäsäännöllisen suorakulmion muotoisella tontilla. Pääasialliseen kunniapihaan eli sisääntulopihaan (cour d'honneur) rakennettiin muotopuutarha, joka oli suunniteltu symmetrisesti palatsin pääakseliin nähden. Puutarhaan kaivettiin soikea lampi, josta kujat kulkivat eri suuntiin, ja hieman kauempana siitä oli Fontankaan yhdistetty uima-allas.[4]
Suuren sisäpihan puolelta katsottuna 109 metriä pitkä julkisivu on toteutettu arkkitehti Rastrellin käyttämän tyylin mukaisesti. Keskirisaliittia reunustavat kaksi matalampaa sivurisaliittia, jotka on koristeltu vaatimattomammin. Julkisivut on suunniteltu barokkityylisiksi, ikkunankehyksissä on fantasia-aiheita, runsaasti kullattua stukkoa sekä koristeellisia metallisäleikköjä. [4] Tilaa ympäröi Rastrellin luonnosten mukaan tehty valuraita-aita. Keskiporttia, jossa on taottu metalliristikko, tukee kaksi lisäpylväikköä, joitten päällä alun perin sijaitsi veistoksia.[1]
Palatsin sisätilat olivat ylellisesti sisustettuja, edustushuoneita ja saleja oli 50 kappaletta. Keskussisäänkäynnin takana on suuri eteisaula, josta lähtee pääportaikko, joka oli koristeltu veistoksilla ja peileillä.[4] Portaikko johtaa toisen kerroksen saleihin, jotka oli tarkoitettu vastaanottoja ja juhlia varten. Pääasiallinen juhlatila oli parvikerroksessa oleva kaksiosainen sali. Se sai erityisen näyttävän sisustuksen: katot koristeltiin plafondeilla, joissa oli kohtauksia antiikin myyteistä. [5]. Seinämaalaukset teki vuonna 1759 bolognalainen taiteilija Angelo Carboni.[3]
Asukkaat
Mihail Vorontsovin lähdön jälkeen palatsi seisoi tyhjillään seitsemän vuotta, kunnes se alettiin luovuttaa ulkomaisten vieraiden käyttöön.[5] Vuonna 1770 siellä asui Fredrik Suuren nuorempi veli Preussin prinssi Heinrich (1726–1802), joka oli diplomaattitehtävissä Puolan ensimmäisen jaon aikoihin; vuosina 1788-1791 Nassau-Siegenin prinssi Karl Heinrich, Suomenlahden soutulaivaston vara-amariaali (1743–1808) ja sen jälkeen varakansleri Ivan Osterman (1725–1811). [2] [1]
Vuodesta 1810 lähtien Vorontsovin palatsissa on toiminut perätysten eliittisotakouluja, kuten kuuluisa Keisarin paašikoulu vuosina 1810–1918 ja Suvorovin sotakoulu vuodesta 1955 lähtien.[1] Palatsi on ympäröity Sadovajakadulle päin taidokkaalla valurauta-aidalla, ja sen erottaa Fontanka-joesta suuri puutarha.
2000-luku
Maltan ritarikunnan kappeli kunnostettiin vuonna 2003, ja sitä käytetään nykyisin urkukonsertteihin.
Vuonna 2013 palatsin viereen pystytettiin kuvanveistäjä Karen Sarkisovin muistomerkki Suvorov-koulusta valmistuneille ja kadettijoukoille.
