Voronežin rintama

Puna-armeijan rintamat toisessa maailmansodassa
Baltian rintamat
Baltian rintama
1. Baltian rintama
2. Baltian rintama
3. Baltian rintama
Brjanskin rintama
Luoteisrintama
Orjolin rintama
Valko-Venäjän rintamat
Valko-Venäjän rintama
1. Valko-Venäjän rintama
2. Valko-Venäjän rintama
3. Valko-Venäjän rintama
Keskustan rintama
Kurskin rintama
Lännen rintama
Ukrainan rintamat
1. Ukrainan rintama
2. Ukrainan rintama
3. Ukrainan rintama
4. Ukrainan rintama
Arorintama
Etelän rintama
Lounaan rintama
Voronežin rintama
Reservirintama
Kaukoidän rintamat
Kaukoidän rintama
1. Kaukoidän rintama
2. Kaukoidän rintama
Transbaikalin rintama
Moskovan rintamat
Moskovan puolustuslinja
Moskovan reservirintama
Možaiskin puolustuslinja
Kalininin rintama
Reservirintama
Pohjoiset rintamat
Karjalan rintama
Leningradin rintama
Pohjoinen rintama
Olhavan rintama
Kaukasuksen rintamat
Kaukasuksen rintama
Pohjois-Kaukasuksen rintama
Transkaukasian rintama
Krimin rintama
Stalingradin rintamat
Donin rintama
Kaakon rintama
Stalingradin rintama

Voronežin rintama (ven. Воронежский Фронт, Voronežski front) oli puna-armeijan toisen maailmansodan rintama, joka muodostettiin 9. heinäkuuta 1942 osasta aikaisemman Brjanskin rintaman joukoista. 20. lokakuuta 1943 rintama uudelleennimettiin 1. Ukrainan rintamaksi.[1]

Rintama muodostettiin kun Saksan 6. armeijan joukot saavuttivat Voronežin kaupungin operaatio Sinisen alkuvaiheessa. Rintama osallistui Voronežin taisteluun sekä Stalingradin edustan puolustustaisteluihin. Joulukuussa 1942 se oli osana operaatio Saturnusta, jonka aikana se tuhosi 2. unkarilaisen armeijan. Myöhemmin se osallistui kolmanteen Harkovan taisteluun.

Kurskin taistelussa heinäkuun alussa 1943 Konstantin Rokossovskin komentama Keskustan rintama vastasi Kurskin mutkan pohjoisosan puolustamisesta Walter Modelin joukkoja vastaan Vatutinin Voronežin rintaman puolustaessa eteläosaa Erich von Mansteinin hyökkäykseltä. Konevin Arorintama toimi reservinä saksalaisten mahdollisen läpimurron varalta.[2] Voronežin rintama osallistui Prohorovkan massiiviseen panssaritaisteluun kenraalieversti Hermann Hothin johtama 4. panssariarmeijaa vastaan. Kurskin jälkeen rintama eteni nopeasti ja vapautti Belgorodin ja Harkovan kaupungit sekä pian koko Itä-Ukrainan.

Komentajat[1]

Lähteet

  1. a b Auke de Vlieger: De Slag om Stalingrad - Fronten stalingradbattle.nl. Arkistoitu 28.2.2007. Viitattu 3.4. 2007. (hollanniksi)
  2. Ralph Zuljan: The Battle of Kursk onwar.com. Viitattu 5.4. 2007. (englanniksi)