Vladimir Sergejevitš Iljušin (31. maaliskuuta, 1927 – 1. maaliskuuta, 2010) oli venäläinen koelentäjä. Hän oli Sergei Iljušinin poika. Häneen liitetään niin sanottuun avaruushätään joutumisen tarina. Eräässä niistä italialaiset DX-kuuntelijat olisivat kuulleet hänen lähettämänsä hätäviestin. Tarinan mukaan se johtui hapen loppumisesta Vostok-tyyppisen avaruusaluksen hytissä 1960-luvun alussa. Kenneth Gatland vahvistaa, että kyse on pelkästään tarinasta. Vladimir Iljušin oli siihen aikaan toipumassa liikenneonnettomuudesta, jossa hänen jalkansa loukkaantuivat.^[1][2] Myöhemmin vuonna 1972 everstiluutnantti Iljušin lensi Suhoin koekonetta Suhoi T-4:ää, ja edellisenä vuonna 1971 kolme venäläistä kosmonauttia kuoli Sojuz 11-aluksessa juuri hapen puutteeseen. Vladimir Iljušinin lopullinen sotilasarvo oli kenraalimajuri. Hänet palkittiin Neuvostoliiton sankarina ja Lenin-palkinnolla. Iljušin ei ilmeisesti koelentänyt muita kuin Suhoin valmistamia sotilaskoneita. Ilmailijana hän saavutti korkeuslennon maailmanennätyksen vuonna 1959. Se oli Su-9-suihkuhävittäjällä tehty 94 659 jalkaa eli 28 852 metriä.^[3]

• Gatland, Kenneth: Avaruuslennot. Suom. Sakari Ahlbäck. S. 126–127. Helsinki, Otava, 1968

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.