Yhdysvaltain hallitus vaihtoi Bukovskin vuonna 1976 Chilen diktaattori Augusto Pinochetin vangitsemaan toisinajattelija-kommunisti Luis Corvalániin. Hiljattain perustetulla ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalilla oli merkittävä osa Bukovskin vapauttamisessa, minkä takia vapautusta pidetään yhtenä järjestön alkutaipaleen merkittävimmistä merkkipaaluista.[2]
Näkemykset Euroopan unionista
Bukovski on pitkään verrannut Euroopan unionia Neuvostoliittoon.[3] Brysselissä vuonna 2006 pitämässään puheessaan hän totesi, että EU on hirviö, joka on tuhottava niin pian kuin mahdollista ennen kuin se kehittyy totalitaristiseksi. Bukovski vertaa EU:n rakenteita, ideologian syöttöä, suunnitelmia, suuntaa, vääjäämätöntä laajentumista ja kansojen hävittämistä Neuvostoliiton toimintaan. Uuden eurooppalaisen identiteetin luomista hän vertaa neuvostoihmisen ihanteeseen. Hän pitää sekä EU:ta että Neuvostoliittoa rakenteellisesti mahdottomana demokratisoida.[4]
Bukovski kertoo, että vuonna 1992 Venäjän valtio kutsui hänet asiantuntijana todistamaan oikeudenkäyntiin, jossa selvitettiin, oliko Neuvostoliiton kommunistinen puolue ollut rikollisjärjestö. Valmistellessaan todistajanlausuntoaan hänelle oli sallittu pääsy suureen määrään Neuvostoliiton politbyroon ja keskuskomitean salaisten arkistojen asiakirjoja. Hän kopioi osan asiakirjoista ja on enimmäkseen julkaissut ne. Bukovskin mukaan ne todistavat, että oli olemassa salaliitto EU:n kehittämiseksi sosialistiseksi järjestöksi.[4]
Bukovskin mukaan salaliiton tarkoitus oli muuttaa Euroopan yhteisö liittovaltioksi. Salaliiton solmivat Euroopan vasemmistopuolueet ja Neuvostoliitto. Vuosina 1988–1989 Mihail Gorbatšov kutsui hanketta ”yhteiseksi eurooppalaiseksi kodiksi”. Ajatus tuli esiin alun perin 1985–1986, kun italialaiset kommunistit ja heidän jälkeensä saksalaiset sosiaalidemokraatit vierailivat Gorbatšovin luona. He kaikki valittivat, että sosialistien ja sosiaalidemokraattien sukupolvien ajan tekemä työ oli uhattuna, kun maailma muuttui ja etenkin Britannian pääministeri Margaret Thatcherin yksityistämis- ja talousliberalisointiohjelman vuoksi. Heidän mielestään ainoa keino vastustaa ”villiä kapitalismia” oli saattaa sosialistiset tavoitteet voimaan kaikissa maissa samanaikaisesti. Aiemmin vasemmistopuolueet olivat vastustaneet talousintegraatiota, koska olivat nähneet sen estävän heidän sosialistisia tavoitteitaan. Vuodesta 1985 lähtien he vaihtoivat näkemystään. Salaliiton alkuperäisenä tarkoituksena oli Bukovskin mukaan lähentää Neuvostoliittoa ja Euroopan yhteisöä niin, että Neuvostoliitto muuttuisi sosiaalidemokraattisemmaksi ja Länsi-Eurooppa sosiaalidemokraattis-sosialistiseksi. Hänen mukaansa EU:n ja Neuvostoliiton rakenteet ovat niin samanlaisia siksi, että EU:n rakenteet rakennettiin alun perinkin sopimaan neuvostojärjestelmään. Neuvostoliiton osuus salaliitosta kuitenkin epäonnistui, kun Neuvostoliitto hajosi, eikä Moskova onnistunut siksi vaikuttamaan tapahtumien kulkuun.[4]
Euroopan parlamentti on Bukovskin mukaan suunniteltu muistuttamaan korkeinta neuvostoa ja Euroopan komissio politbyroota. Sekä politbyroo että komissio eivät vastaa toimistaan kenellekään eivätkä ole suoraan kenenkään valitsema. EU-byrokratiaa Bukovski vertaa Gosplanin sääntelyyn ja viisivuotissuunnitelmiin. Gulagin ja KGB:n vastinetta EU:lla ei Bukovskin mukaan ole, mutta hän on huolissaan Europolin tulevasta kehityksestä, koska pelkää sen kehittyvän KGB:n vahvemmaksi vastineeksi. Siinä missä Neuvostoliittokin oli ideologian ylläpitämä valtio, EU:n ideologiana Bukovski pitää sosiaalidemokratiaa ja valtiojohtoisuutta. Hän pitää poliittista korrektiutta systemaattisena ideologisena syöttönä, joka voidaan myöhemmin saattaa voimaan sortokeinoin. Tätä hän pitää Europolin ilmeisenä tarkoituksena. Bukovski epäili vuonna 2006, että EU-kansalaisia tullaan syyttämään uusista rikoksista, etenkin rasismista ja ksenofobiasta.[4]
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista. Alkuperäinen artikkeli: en:Vladimir Bukovsky
