Vinttikoirakilpailut ovat vinttikoiraroduille järjestettäviä kilpailuja joissa koirat juoksevat radalla kilpaa keinotekoisen vieheen tai "jäniksen" perässä. Viehe voi olla valmistettu esimerkiksi karvasta, kankaasta tai muovisuikaleista. Vinttikoirien nopeimman rodun, englanninvinttikoiran, suurin nopeus voi olla jopa 80 km/h.

Vinttikoirakilpailuihin saavat osallistua FCI roturyhmän 10 Vinttikoirat alaiset rodut sekä roturyhmästä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat Suomen Vinttikoiraliiton alaiset rodut eli basenji, etnankoira, faaraokoira, ibizanpodencot ja portugalinpodengot.

Vinttikoirarodut:

• afgaaninvinttikoira
• azawakh
• englanninvinttikoira
• espanjanvinttikoira
• irlanninsusikoira
• italianvinttikoira
• puolanvinttikoira
• saluki
• skotlanninhirvikoira
• sloughi
• unkarinvinttikoira
• venäjänvinttikoira
• whippet

Vinttikoirarodut ovat rakenteeltaan laukkatyypin koiria. Niiden rintakehä on syvä, minkä takia keuhkot ovat laajat ja tämä mahdollistaa tehokkaan hapen käytön juoksun aikana. Koirien ruumiinrakenne mahdollistaa nopean juoksemisen lyhyellä matkalla. Vinttikoirat eivät ole kestäviä pitkänmatkan juoksijoita, kuten ravaajatyypin koirat. Vinttikoirien virtaviivainen vartalo viittaa sen käyttötarkoitukseen; se on jalostettu metsästämään nopeita eläimiä, esimerkiksi gaselleja. Pää on suippo ja hyvinkehittynyt näön avulla paikannettavan riistan metsästykseen.

Vinttikoirista jotkut rodut ovat hyvin vanhoja. Esimerkiksi vinttikoirien kaltaisia muumioita on löydetty egyptiläisistä haudoista yli 5000 v. takaa.

Vinttikoirien juoksukilpailut urheilulajina ovat peräisin Egyptistä noin ajalta 2500 eaa. Silloiset kilvat olivat maastojuoksuja (engl. coursing), missä yleensä kaksi koiraa päästettiin irti elävän jäniksen perään. Kaikkein vanhimman koiria käsittelevän kirjallisen tutkielman on laatinut Arrianos länsimaisen ajanlaskun alussa. Kirjoituksessa kerrotaan koirista, jotka muistuttavat hyvin paljon nykyistä englanninvinttikoiraa sekä lisäksi myös juoksukilpailuista, jotka ovat samantapaisia kuin mitä aivan viime aikoihin asti on järjestetty joissakin maissa. Arrianos painotti erityisesti sitä, ettei näissä kilpailuissa ollut pääasiana jäniksen tappaminen, vaan lähinnä oli tarkoitus verrata keskenään koirien nopeutta ja juoksuominaisuuksia.

Elävän saaliin sijasta keinotekoista viehettä käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1876. Täytettyä kania vedettiin suoraan eteenpäin pensaikkoon piiloon. Viehekilpailut eivät saavuttaneet suurtakaan suosiota ja hävisi aidolle coursingille.

Owen Patrick Smith työskenteli 1905 Etelä-Dakotan Hot Springsin kauppakamarilla ja hänen tehtävänään oli etsiä uusia turisteja kiinnostavia kohteita, joten hän järjesti kaupungissa coursing-kilpailuja. Se oli niin suosittua, että Smith jätti työnsä ja alkoi toimia coursing-promoottorina. Hän tiesi, että yleisö ei pitänyt elävien jänisten käytöstä vinttikoirien harjoittamisessa, joten hän päätti esitellä vaihtoehdon. Vuonna 1907 hän esitteli ystävänsä ja coursing-harrastaja George Sawyerin kanssa Salt Lake Cityssä coursing-tapahtuman yhteydessä rakentamansa pienen ovaaliradan, jossa täytettyä jäniksennahkaa vedettiin moottoripyörän moottorilla. Se ei kuitenkaan saanut suurtakaan huomiota, ja idea kaatui.

1912 avattiin rata Texasin Houstonissa, ja vieheenä oli Smithin patentoima keinoviehe. Vieläkään se ei herättänyt yleisön mielenkiintoa. Ensimmäisen maailmansodan päättyessä vuonna 1919 Smith ja Sawyer rakensivat radan Emeryvilleen Kaliforniaan. Kaksikko siirtyi Tulsaan Oklahomaan ja perustivat International Greyhound Racing Associationin. Chicagossa he kohtasivat melkoisesti vastarintaa päiväkilpailuja vastaan, joten he käynnistivät iltakilpailut. Matka jatkui Floridaan ja Hialahin laukkaradan parkkialueelle he rakensivat radan, jossa pidettiin maaliskuussa 1922 ensimmäisen kerran Miami Greyhound Derby.

Suomessa on ollut kiinnostusta ratajuoksukilpailuihin jo vuodesta 1950. Samana vuonna perustettiin Lahden Vinttikoirakerho (nykyisen kattojärjestön Suomen Vinttikoiraliiton esi-isä). Perustajien tarkoituksena oli tuoda englantilaismallinen kilpatoiminta Suomeen ja löytää sitä kautta rahasampo. Näinhän ei käynyt, vaan jo parin vuoden jälkeen harrastajiksi tuli ”tavallisia” koiranomistajia, jotka ryhtyivät viemään vinttikoiraurheilua eteenpäin. Kilpailuja käytiin alkuvuosina mitä moninaisimmilla radoilla: urheilukentillä, velodromeilla, ravi- ja laukkaradoilla. Ensimmäiset kilpailut järjestettiin Lahdessa 31.12.1953

Koemuotoja ovat ratajuoksu ja maastojuoksu.

Nimensä mukaisesti ratajuoksu juostaan vinttikoiraradalla. Yleensä radan pituus 400 m. Juostavia matkoja ovat 280 m, 350 m ja 480 m. Eri rodut juoksevat kokonsa mukaan eri pituisia matkoja. Radalla käytetään tekoviehettä ja lähtökoppeja. Vinttikoiraratoja on muun muassa Helsingissä (Tuomarinkylä), Tampereella (Kauppi), Hyvinkäällä (Sveitsi),Turussa ja Oulussa/Haukiputaalla.

Maastojuoksussa koirat juoksevat pareittain maastoon, yleensä pellolle, tehtyä rataa. Maastojuoksussakin käytetään tekoviehettä. Maastojuoksussa koiran suoritus arvostellaan. Tuomarit perustavat arvostelunsa viiteen osatekijään: nopeus, innokkuus, älykkyys, ketteryys ja kestävyys. Virallisia vinttikoirien maastojuoksukilpailuja on järjestetty Suomessa vuodesta 1988. Osallistumisoikeus rata- ja maastojuoksukilpailuihin on koiralla, jolla on FCI:n jäsenmaan hyväksymä voimassa oleva ratajuoksukirja tai maastojuoksukirja.^[1]

Suomessa järjestetään seuraavia arvokilpailuita:

• Suomen Mestaruus
• Derby
• Veteraanimestaruus
• Kuninkuusjuoksut
• Tähtisprintteri

Kilpailuoikeuden omaavien rotujen koirat voivat saavuttaa valion arvon vinttikoiralajeissa. Valionarvot ovat KVA-R eli käyttövalio ratajuoksusta ja KVA-M eli käyttövalio maastossa. Käyttövalioksi tullakseen koiralla tulee olla myös vaadittava näyttelytulos.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vinttikoirakilpailut.

• Suomen vinttikoiraliitto
• Greyhound Racing liitto
• Suomen faaraokoirat ja ibizanpodencot ry (Arkistoitu – Internet Archive)
• Ylen Elävä arkisto: Tuulta nopeammat vinttikoirat