Vilho Johannes (Ville) Muilu (4. elokuuta 1915 Nurmo – 22. helmikuuta 1977) oli suomalainen herännäisiin kuulunut pappi ja kirjailija.

Muilu toimi rajaseutupappina Lentiirassa, Oulun hiippakunnan diakoniapastorina ja Rääkkylän kirkkoherrana. Vuodesta 1964 hän oli sotilaspastorina Niinisalossa ja myöhemmin kenttärovastina Kuopiossa.

Vuonna 1973 Ville Muilua kuulusteltiin hänen varusmiehille pitämällään oppitunnilla käyttämästä puolustustahdon kuvauksesta. Muilua syytettiin siitä, että hän olisi rinnastanut Suomen lipun peipposen verenhimoiseen lauluun. Tapauksesta laadittiin presidentti Kekkosta varten nelisivuinen muistio.^[1]

• Rajasärkkäläiset : kuvaus Kainuun rajaseudulta. Kirjapaja, Helsinki 1945
• Huominen päivä on parempi : romaani. Kirjapaja, Helsinki 1948
• Pääskysten talkoot. Aikamme kysymyksiä. Sarja 1. Suomen kirkon sisälähetysseura, Pieksämäki 1951
• Kirkko kiveliössä. WSOY 1952
• Aurinkokellon salaisuus : seikkailuromaani, kuvat Viking Nyström. Otava 1954
• Kiveliön kutsu : poikien kirja. Herättäjä-yhdistys, Lapua 1961
• Kun Jeesus Taaborille vie. Kuva ja sana, Helsinki 1964
• Polvesta polveen täällä, piirrokset Tapani Lemminkäinen. Herättäjä-yhdistys, Lapua 1964
• Valkoinen täplä : kertomus Kuolan tutkimusretkestä v. 1887. Otava 1966
• Anteeksi. Herättäjä-yhdistys, Lapua 1968
• Ei mikään. Herättäjä-yhdistys, Lapua 1969
• Ihmisten rakentamat majat, näytelmä. 1970
• Jumala Tituksen löytää. Herättäjä-yhdistys, Lapua 1970
• Taikahyrrä : pedagoiva kertomus miltei kaikesta, mitä maantie opettaa kulkijalleen. Alea-kirja 1972
• Niin matka hyvin päättyy. Herättäjä-yhdistys, Lapua 1973
• Syrjäinen. Herättäjä-yhdistys, Lapua 1974
• Koilliskairan pappi. Kirjapaja, Helsinki 1975

• Ville Muilu SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki)
• Anssi Joutsenlahden blogi 19.10.2009 : Ville Muilu