Vilja-Tuulia Huotarinen (s. 26. joulukuuta 1977 Lempäälä) on suomalainen kirjailija.^[1]

Huotarinen kasvoi suvun maatilalla Lempäälän Säijässä. Hänen äitinsä Pirkko-Liisa (o.s. Kärki) on runonlaulaja Mateli Kuivalattaren sukua, ja äidin isän Armo Kärjen nuorempi veli oli Toivo Kärki^[2]. Huotarinen kävi peruskoulun kotipitäjässään, mutta valitsi tanssi- ja kirjoitusharrastustensa takia lukiokseen Tampereen ilmaisutaidon lukion, jossa hänen opettajiinsa kuului kirjailija Asko Martinheimo. Huotarinen valmistui filosofian maisteriksi vuonna 2002 Tampereen yliopistosta pääaineenaan suomen kieli. Hän opetti pitkään sanataidetta nuorille Tampereen Viita-akatemiassa. Hän on opettanut kirjoittamista myös Helsingin Kriittisessä korkeakoulussa. Hän on ollut vapaa kirjailija 2000-luvun puolivälistä lähtien.^[1][3]

Huotarinen oli Lukufiilis-lehden päätoimittaja vuosina 2009–2013. Hän perusti yhdessä Johanna Venhon kanssa Jano-runousverkkolehden ja toimii sen toisena päätoimittajana yhdessä runoilija Aki Salmelan kanssa. Hän on kirjoittanut myös fanifiktiota L. M. Montgomeryn Runotyttö-teoksista yhdessä Satu Koskimiehen kanssa.^[4] Huotarinen on toiminut kirjailijoiden sananvapausjärjestö Suomen PENin johtokunnan jäsenenä.^[5] Vuonna 2022 hänet valittiin Turun kirjamessujen ohjelmajohtajaksi.^[6]

Huotarisen nuortenromaanista Valoa valoa valoa kuvattiin 2021 Virossa samanniminen elokuva, jonka on käsikirjoittanut Juuli Niemi ja ohjannut tämän sisar Inari Niemi. Ilmestymisvuonnaan 2011 Finlandia Junior -palkinnon voittaneeseen romaaniin pohjautuva elokuva julkaistiin syksyllä 2023.^[7][8]

Huotarinen asuu islantilaisen puolisonsa kanssa Reykjavíkissä ja Helsingissä. Heillä on kaksi lasta.^[7] Huotarinen oli aiemmin naimisissa runoilija Ville Hytösen kanssa^[3].

Huotarinen on yhteiskunnallinen runoilija, sanoo kriitikko Janne Löppönen (Parnasso). Aina yhteiskunnallisuutta ei kuitenkaan tunnisteta. Kokoelman Menettämisestä, säilyttämisestä yhteiskunnallisuus on kuitenkin ilmiselvä, sillä hän käsittelee siinä ajankohtaisia aiheita, kuten kirjallisuuden ja kirjailijoiden asemaa, pohtii voiko taideteokselle heittää keittoa ja kysyy, miten maailmanlopun voi välttää. Kirjan julkistaminen osui samalle viikolle kuin hallituksen kulttuurileikkaukset julkistettiin.^[9]

• Sakset kädessä ei saa juosta. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29911-1
• Naisen paikka. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32844-6
• Iloisen lehmän runot. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35620-3
• Seitsemän enoa. Helsinki: WSOY, 2013. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
• Omantunnon asioita. Helsinki: Siltala, 2020. ISBN 978-9-52234-7
• Menettämisestä, säilyttämisestä, Helsinki: Siltala 2024 ISBN 978-952-388-300-0

Yksittäisiä runoja

• Runoja teoksessa Joka tytön runokirja, Tammi, 2006 ISBN 978-951-3-13545-4
  • Nukke, nukke, peitä kasvos, hyppää ylhäälle
  • Liikuntasalin lattia pölyää silkkisukkasia
  • Leiman saa, se on huulipunan jälki
  • Hiljaisia ja autuaita ei valita pesäpallojoukkueeseen
  • Niin hukutaan että opitaan uimaan
  • Sinulla on hyvä suoni terveydenhoitaja sanoo

• Runoja teoksessa Uusi ääni, Otava, 2006 ISBN 951-1-20861-6
  • On tyttöjä, jotka oksentavat
  • Lupaus
  • Me olimme mykät
  • Kiskon maasta päivänkakkaran
  • Turhia toiveita

• Runoja myös teoksessa Runo vieköön! Tammi, 2009 ISBN 978-951-31-5044-0
• Neljä runoa kuvittelemisen välttämättömyydestä. Parnasso 4/2023 s. 48–52 ("Runoilla otan kantaa yhteiskuntaan. – – Näissä runoissa hahmottelen kuvittelemisen merkityksellisyyttä maailmassa, joka tulee käymään läpi isoja muutoksia tulevien vuosien aikana". V.-T. H.)

• Siljan laulu. Tarina tyttöbändistä. Hämeenlinna: Karisto, 2007. ISBN 978-951-23-4862-6
• Siljan syksy. Hämeenlinna: Karisto, 2008. ISBN 978-951-23-5036-0
• Rakkaudella, Silja. Hämeenlinna: Karisto, 2010. ISBN 978-951-23-5191-6
• Valoa valoa valoa. Helsinki: Karisto, 2011. ISBN 978-951-23-5433-7
• Kimmel. Helsinki: Karisto, 2014. ISBN 978-951-23-5840-3
• Emilia Kent. Runotytön tarina jatkuu. Kirjoitettu yhdessä Satu Koskimiehen kanssa. Helsinki: WSOY, 2018. ISBN 978-951-0-42922-8
• Niin kuin minä heidät näin. Siltala, 2018. ISBN 978-952-234-502-8
• Drive-in. Siltala, 2022. ISBN 978-952-388-001-6

• Holmberg, Annika et al: ”Huulipuna”, Pipo silmillä. Lastennäytelmiä. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-34432-3
• Heistä tuli taiteilijoita: 12 muotokuvaa suomalaisista naistaiteilijoista. WSOY, 2019. ISBN 978-951-0-43798-8
• Vuori, joka juoksi. (Kuvitus: Anna Emilia Laitinen) Tammi, 2022. ISBN 978-952-04-3543-1
• Vuori, joka katosi. (Kuvitus: Anna Emilia Laitinen) Tammi, 2024. ISBN 978-952-04-5879-9

• Hytönen, Ville & Huotarinen, Vilja-Tuulia (toim.): MOTMOT. Runouden vuosikirja 2005. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-31591-5
• Laitila, Anu et al (toim.): Eksyksissä. Runoa ja proosaa. Helsinki: Tammi, 2006. ISBN 951-31-3704-X
• Hytönen, Ville & Huotarinen, Vilja-Tuulia (toim.): Poetiikkaa II. Turku: Savukeidas, 2009. ISBN 978-952-5500-52-3
• Taskunovellit. Novelleja 12 kirjailijalta. Hämeenlinna: Karisto, 2013.

• Kariston jakama Tiina-käsikirjoituspalkinto 2006
• Suomen Kirjailijaliiton Nuori Manner -palkinto 2007
• Kalevi Jäntin palkinto 2009 teoksesta Iloisen lehmän runot
• Finlandia Junior -palkinto 2011
• Anni Swan -mitali 2015^[10]

Ehdokkuudet

• Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkuus 2004
• Yleisradion Tanssiva karhu -palkintoehdokkuus 2007
• Topelius-palkintoehdokkuus 2007
• Anni Polva -palkintoehdokkuus 2009
• Einari Vuorela -runopalkintoehdokkuus 2011