Opetustyön ohella Helander on luonut mittavan uran suunnittelevana arkkitehtina. Hänellä on ollut vuodesta 1978 lähtien yhteinen arkkitehtitoimisto akateemikko Juha Leiviskän kanssa, mutta he työskentelevät yleensä eri projektien parissa.[3]
Helander tuli jo 1970-luvulla tunnetuksi yhdessä arkkitehti Mikael Sundmanin kanssa kirjoittamallaan poleemisella teoksella Kenen Helsinki, jossa tekijät tarkastelivat kiinteistönjalostuksen tuhoisia vaikutuksia historiallisen kaupunkimiljöön kehitykseen. Kirja sai vuonna 1971 arvostetun Eino Leinon palkinnon.[4]
Helander on tunnustettu merkittävistä ansioistaan pohjoismaisen rakennussuojelun teorian kehittäjänä. Myös arkkitehdin työssään Helander on erikoistunut restaurointitehtäviin rakennusten alkuperäistä henkeä kunnioittaen.
Hänen päätöitään restauroinnin alalla ovat vuonna 1993 valmistunut Helsingin Säätytalon restaurointi, vuonna 1999 valmistunut Helsingin tuomiokirkon restaurointi ja vuonna 2000 valmistunut Kansallismuseon peruskorjaus. Hän on myös toiminut monissa luottamustehtävissä, kuten Alvar Aalto -säätiön hallituksen jäsenenä.[5]
Vilhelm Helander & Mikael Sundman. Kenen Helsinki – raportti kantakaupungista. Helsinki; Porvoo: Werner Söderström osakeyhtiö, 1970.
Vilhelm Helander & Mikael Sundman. Saneeraus suomalaisessa kaupungissa. Asuntohallituksen julkaisuja A5. 1972.
Vilhelm Helander & Mikael Sundman. "Miltä näyttää maamme - ympäristön muutos ja rakennusperinnön kohtalo". Suomen rakennustaiteen museo, Helsinki. 1982.
Vilhelm Helander & Simo Rista. Suomalainen rakennustaide. 1987.
Vilhelm Helander. Modern Architecture in Finland. Helsinki: Kirjayhtymä, 1995.
Vilhelm Helander (toim.). Säätytalo. Helsinki: Edita, 1999.
↑Rantanen, Jari: Porin hallintopalatsin korjaus valmistui 450-vuotisjuhliksi. Turun Sanomat, 8.2.2008. Turun Sanomat Oy.
↑Peltoranta, Jari: Porvoon vanhan raatihuoneen peruskorjaus: Rakennustaiteen historiaa ja Suomen valtion historiaa saman katon alla. Projektiuutiset, 2009, nro 3. RPT Docu Oy. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 25.12.2014. (Arkistoitu – Internet Archive)