Vilfredo Pareto

Vilfredo Pareto
Pareto 1870-luvulla
Pareto 1870-luvulla
Henkilötiedot
Syntynyt15. heinäkuuta 1848
Pariisi, Ranska
Kuollut19. elokuuta 1923 (75 vuotta)
Céligny, Sveitsi
Kansalaisuus Italia
Koulutus ja ura
Tutkimusalue taloustiede, sosiologia, filosofia
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Vilfredo Federico Damaso Pareto (15. heinäkuuta 1848 Pariisi – 19. elokuuta 1923 Geneve[1][2]) oli italialais-ranskalaista sukujuurta oleva yhteiskuntatieteilijä, jonka tieteellinen tutkimustyö keskittyi taloustieteeseen, sosiologiaan ja filosofiaan. Erityisesti Pareto tutki tulojen jakautumista ja taloudellisten toimijoiden valintoja. Tunnetuin Pareton kehittämistä konsepteista on Pareto-tehokkuus.[3]

Elämä ja ura

Pareton isä oli italialainen insinööri ja hänen äitinsä oli ranskalainen. Lapsuutensa hän vietti keskiluokkaisessa ympäristössä. Pareto menestyi hyvin koulussa. Hän valmistui vuonna 1868 insinööriksi[3] torinolaisesta korkeakoulusta. Hänen lopputyönsä käsitteli tasapainotiloja kiinteissä kappaleissa. Väitetään, että Pareton myöhemmät tutkimukset talouden tasapainotiloista perustuvat osittain tähän lopputyöhön.

Valmistumisensa jälkeen Pareto työskenteli insinöörinä ensin Italian valtion omistamassa rautatieyhtiössä ja myöhemmin yksityisellä sektorilla. Vuonna 1886 Paretosta tuli kolmeksi vuodeksi firenzeläisen yliopiston taloustieteen ja johtamisen luennoitsija. Vuonna 1893 taloustieteilijä Léon Walras valitsi Pareton seuraajakseen Lausannen yliopistoon poliittisen taloustieteen professorin virkaan,[2] ja Pareto vaimoineen muutti läheiseen Célignyyn.[4]

Italian diktaattori Benito Mussolini nimitti vuonna 1923 vastentahtoisen Pareton Italian senaattoriksi. Pareto kuitenkin kuoli samana vuonna sydäntautiin,[4] ja hänet haudattiin ilman kunnianosoituksia Célignyn hautausmaalle.[5]

Tutkimuksia

Vuonna 1906 Pareto teki kuuluisan havaintonsa, jonka mukaan 20 % Italian väestöstä omistaa 80 % kaikesta omaisuudesta. Tämä havainto yleistettiin myöhemmin Pareton periaatteeksi tai 80–20-säännöksi. Pareto-jakauma on tämän havainnon laajempi yleistys.

Pareto kehitti myös tulonjaon tasaisuutta mittaavan Pareto-indeksin. Pareton mukaan on nimetty myös Pareto-diagrammi, erityinen histogrammi, jolla kuvataan Pareton periaatetta.

Pareto oli myös tärkeä politiikan teorian klassikko. Hän edusti eliittiteoriaa, jossa korostetaan, että yhteiskuntaan muodostuu aina hallitseva luokka, oli se nimellisesti minkä muotoinen tahansa. Eliiteillä on kuitenkin taipumus tulla itsekylläisisksi, jolloin ne menettävät valta-asemansa, sillä kyvykkäin aines raivaa tietä itselleen.[3] Pareton kannattaja tässä suhteessa oli hänen maanmiehensä Gaetano Mosca.

Lähteet

  1. ↑ Abetel-Béguelin, Fabienne: Vilfredo Pareto (Sveitsin historiallisen tietosanakirjan artikkeli) Historisches Lexikon der Schweiz (HLS). 29.5.2009. Bern: Stiftung HLS. Viitattu 24.6.2020. (saksaksi), (ranskaksi), (italiaksi)
  2. ↑ a b Vilfredo Pareto 20.6.2000. Department of Economics, University of Melbourne. Arkistoitu 4.7.2008. Viitattu 16.7.2008. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Zetterberg, Seppo (toim. suomalainen laitos): Muutosten vuosisata 1, s. 266. (Alkuteos: Power, Wealth & Powerty, The Family, Science, The Arts, Passing Parade) WSOY, 1992. ISBN 951-0-18149-8
  4. ↑ a b Vilfredo Pareto 1848-1923 eNotes.com. Viitattu 16.7.2008. (englanniksi)
  5. ↑ Biography of Vilfredo Pareto (1848-1923) The Concise Encyclopedia of Economics. Liberty Fund, Inc.. Viitattu 16.7.2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla

  • Abetel-Béguelin, Fabienne: Vilfredo Pareto (Sveitsin historiallisen tietosanakirjan artikkeli) Historisches Lexikon der Schweiz (HLS). 29.5.2009. Bern: Stiftung HLS. (saksaksi), (ranskaksi), (italiaksi)