Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Victor Klemperer oli kahdeksanlapsisen perheen kuopus. Hänen isänsä Wilhelm Klemperer (1839–1912) oli juutalaisen seurakunnan rabbi. Myös hänen vanhemmat lääkäriveljensä olivat kansainvälisesti tunnettuja tiedemiehiä, Georg Klemperer (1865–1946) syöpätutkija ja Felix Klemperer (1866–1932) tuberkuloositutkija.
Klemperer opiskeli vuosina 1902–1905 romaanista ja saksalaista kirjallisuutta, sekä filosofiaa Münchenissä, Genevessä, Pariisissa ja Berliinissä. Hän työskenteli sitten lehtimiehenä Berliinissä, mutta jatkoi opintojaan Münchenin yliopistossa ja väitteli tohtoriksi vuonna 1913. Klemperer kutsuttiin 1920 Dresdenin teknillisen korkeakoulun romaanisen filologian professorin virkaan, josta hänet Saksan korkeakoulupolitiikan muutoksen ja natsihallinnon valtaannousun vuoksi erotettiin 1935.
Toisen maailmansodan aikana hän ja pianistivaimonsa Eva o.s. Schlemmer (1882–1951) päättivät pysyä kotikaupungissaan Dresdenissä. Päiväkirjan kirjoittamisen ohella Klemperer pyrki jatkamaan tieteellistä tuotantoaan ajoittaisesta työvelvoitteestaan ja lyhyestä vankilatuomiostaan huolimatta.
Natsismin kukistumisen jälkeen hänen maineensa palautui vähitellen Itä-Saksassa, mutta liittyminen kommunistisen puolueen jäseneksi oli siitä maksettavaa hintaa. Victor Klemperer luennoi vuodesta 1947 alkaen kuolemaansa saakka Greifswaldin, Hallen ja Berliinin yliopistoissa. Myöhemmin hänestä tuli DDR:n parlamentin Volkskammerin ja tiedeakatemian jäsen. Hänet myös palkittiin DDR:n valtionpalkinnolla.
Tuotantoa
Die moderne französische Prosa 1870–1920 (1923)
LTI - Lingua Tertii Imperii: Notizbuch eines Philologen (1947)
Geschichte der französischen Literatur im 18. Jahrhundert (1954)
«Ich will Zeugnis ablegen bis zum letzten.» Tagebücher 1933–1945 (1995), (suom. «Haluan todistaa.» Päiväkirjat 1933-1945. WSOY 2001)
