Desiderius teki monia tärkeitä palveluita paavi Pyhä Gregorius VII:lle, joka kuolinvuoteellaan nimesi Etelä-Italian kardinaaleille Desideriuksen varteenotettavimmaksi seuraajakseen. Hänet valittiin 24. huhtikuuta 1086, mutta oli aidosti vastahakoinen hänelle osoitettua kunniaa kohtaan. Pitkälle venyneen paaviksi vihkimisen jälkeen, joka tapahtui vasta 9. toukokuuta1087, hän vetäytyi välittömästi Monte Cassinoon. Toscanan kreivitär Matilda houkutteli hänet takaisin Roomaan, mutta oleskelu siellä jäi lyhytaikaiseksi vastapaaviKlemens III ja hänen voimakkaiden kannattajiensa takia. Elokuussa hän piti Beneventossa kirkolliskokouksen, jossa Klemens III julistettiin pannaan, maallikoiden investituura kiellettiin ja sota Afrikassa olevia saraseeneja vastaan julistettiin. Kirkolliskokouksen aikana Victor sairastui ja vetäytyi Monte Cassinoon, jossa hän kuoli syyskuun 16. päivä.
Lähteet
Jussi Hanska: Kristuksen sijaiset maan päällä?. (Paaviuden historiaa apostoli Paavalista Johannes Paavali toiseen) Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Vammala 2005. ISBN 951-746-719-2