Vektori- ja bittikarttakuvat suurennettuna. Vasemmanpuoleisen vektorikuvan laatu ei huonone suurennettaessa.
Vektorigrafiikka on tietokonegrafiikkaa, joka perustuu koordinaatistoon sidottuihin objekteihin, kuten suoriin, monikulmioihin eli polygoneihin, ympyröihin, kaariin jne. Objektien muodot ja ominaisuudet esitetään koordinaatein sekä matemaattisin funktioin. Tämä mahdollistaa sen, että vektorigrafiikalla luodun kuvan kokoa voidaan muuttaa (skaalata) ilman, että kuvasta tulee rakeinen kuten bittikarttakuvasta suurennettaessa, sekä sen, että kuvan muotoa voidaan muuttaa: esimerkiksi kiertää (rotaatio) koordinaatistossa. Kuvan tallennuskoko riippuu kuvan yksityiskohtien määrästä pikselimäärän sijaan, minkä ansiosta vektorigrafiikka on resoluutioriippumatonta, ja tallennuskoko on yleensä pienempi kuin bittikarttagrafiikkaa sisältävillä tiedostoilla. Vektorigrafiikkaa käytetään esimerkiksi tietokoneavusteisessa suunnittelussa (CAD) ja piirtografiikan tuottamisessa sekä kolmiulotteisessa grafiikassa. Vektorigrafiikka ei perusperiaatteensa myötä sovellu digitaalisiin valokuviin, vaan niissä käytetään pikseligrafiikkaa. Vektori- ja pikseligrafiikkaa voidaan myös yhdistää. Tällöin vektorigrafiikalla luotuja polygoneja pinnoitetaan pikseligrafiikan kuvilla.
Rasterikuvan muuttamista vektorimuotoon kutsutaan vektoroinniksi.[1]
Vektorigrafiikan piirtämiseen sopivia sovellusohjelmia ovat muun muassa ammattilaisten suosima Adobe Illustrator, ilmainen Inkscape (entinen Sodipodi), CorelDRAW ja Macromedia FreeHand, jonka kehitys on lopetettu Adoben ostettua Macromedian. Inkscape on saatavilla kaikille alustoille, FreeHandista ja Illustratorista on saatavilla versiot Windowsille ja macOS:lle, CorelDRAW'sta vain Windows-versio. Intaglio ja DrawBerry ovat saatavilla vain macOS:lle.
Aiemmin tietotekniikassa käytettiin paljon tietokonenäyttölaitteita, jotka oli suunniteltu nimenomaan viivoista koostuvan vektorigrafiikan esittämiseen bittikarttagrafiikan sijaan. Vektorinäyttöjä käytettiin myös jonkin verran varhaisissa videopeleissä, kuten Asteroids- ja Battlezone-peleissä sekä Vectrex-pelikonsolissa.
Muun muassa interaktiivinen graafinen järjestelmä nimeltä oN-Line System (NLS) näytti vektorigrafiikkaa tekstin lisäksi.[2]
Evans and Sutherland Picture System 330/340 oli vektorigrafiikkaa näyttävä laite, jota käytettiin VAX-11/780:n kanssa.[3]Silicon Graphicsin vaikutuksesta rasterigrafiikkaa käyttävät näytöt kehittyivät 1980-luvun lopulla.[3]
Pelit
Useat pelit ovat käyttäneet täyttämätöntä vektorigrafiikkaa rasterinäytöillä ennen varsinaista 3D-kiihdytystä. Esimerkkejä näistä ovat alkuperäinen Elite sekä Star Warskolikkopeli. Myöhemmin laskentatehon kasvaessa käytettiin varjostettuja, täytettyjä vektoreita kuten Amiga-versiossa Elite-pelistä ja Falcon-lentosimulaattorissa sekä Zarch-pelissä.
.jpg)
