Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Ennen kuin Suomessa vuonna 1887 otettiin käyttöön metrijärjestelmä, nykyisen SI-järjestelmän edeltäjä, maassa käytettiin monenlaisia mittayksiköitä, vanhoja suomalaisia mittoja samoin kuin Ruotsin vallan aikaisia ja Venäjältä tulleita. Ulkomaankaupassa käytettiin myös anglosaksista järjestelmää ja merellä merenkulkumittoja.
Varhaisimpina aikoina mittayksiköiden käytäntö oli horjuvaa. Mitat olivat sekavia ja vakiintuneita käsitteitä ei ollut. Mitat olivat epätarkkoja ja arkielämään liittyviä. Esimerkiksi heinämitat talvikuorma, taakka ja häkki syntyivät kun piti pystyä arvioimaan kuinka monta lehmää voitiin pitää talven yli. Kaupankäynnin yleistyessä mitatkin täsmentyivät, niinpä esimerkiksi kiihtelys on merkinnyt täsmälleen 40 oravannahan määrää.[1]
Peninkulma oli alun perin määritelty siksi matkaksi, jossa koiran haukku kuuluu tyynessä ilmassa (oikeastaan penin kuuluma).[3]
Peninkulmaa pitempi yksikkö oli päivämatka (2 peninkulmaa), joka vastasi ihmisen päivässä jalan taittamaa matkaa.
Tankomitta, joka oli 5–9 kyynärää, kylästä riippuen.
Lapissa saatetaan puhua poronkusemasta, mutta virallinen mittayksikkö se ei ole koskaan ollut.
Vaaksa = levitetyn kämmenen peukalon ja etusormen päiden väli. Murteissa vaaksaa on voitu myös kutsua vähävaaksaksi, jolloin isovaaksa on ollut peukalonpään ja keskisormenpään väli.[1]
Pitkälle Ruotsin vallan ajalle eri kaupungeilla oli omat mittansa. Tähän viittaava sanonta Porvoon mitalla tulee siitä, että kun Ruotsin vallan ajalla Porvoossa vouti keräsi veroja kansalaisilta (viljaa, riistaa, kaloja...) hän käytti suurta mittaa. Tilittäessään verotuottoja kuninkaalle hän kuitenkin käytti pientä mittaa ja piti kertyneen erotuksen itsellään.[6] Nykyään sanonnalla kuitenkin tarkoitetaan hyvää, runsasta mittaa.
Vanhasta suomalaisesta peninkulmasta (n. 6 km) siirryttiin käyttämään ruotsalaista peninkulmaa (n. 10 km) vuonna 1655.[2] Vasta 1700-luvulla tärkeimmät yksiköt saatiin yhtenäistetyiksi valtakunnallisesti. Vuoden 1734 laki edellytti jo, että koko (Ruotsin) valtakunnassa (Suomi mukaan luettuna) oli käytettävä yhtäläisiä, kruunun leimalla varustettuja mittoja[7]. Näin ollen Ruotsin vallan ajan lopulla käytössä olleille mittayksiköille voidaan jo ilmoittaa tarkat vastaavuudet nykyisinä yksikköinä. Jos kauppias käytti muunlaisia mittoja, ne oli lain mukaan takavarikoitava ja lyötävä rikki.
Nykyisin vanhat yksiköt esiintyvät enää vain vanhassa kirjallisuudessa, historiallisissa asiakirjoissa, paikannimissä sekä joissakin sanonnoissa ja sananlaskuissa, esimerkiksi ei tuumaakaan, parempi virsta väärään kuin vaaksa vaaraan.
Pituusmitat
Pituusmittojen perusmitta oli kyynärä, joka vastaa periaatteessa ihmisen kyynärvarren pituutta kyynärpäästä sormenpäihin. Kyynärä kuitenkin määriteltiin jalan kautta, jolloin siitä tuli epänormaalin suuri. Nykyihmisellä kyynärän pituus on melko tarkasti 50 cm.
Painomittojen perusyksikkö oli naula eli pauna (ruots.pund). Mittoja käytettiin yleisten kauppatavaroiden mittaamisessa (vrt. brittiläinen avoirdupois-järjestelmä). Apteekkareilla ja kultasepillä oli oma mittajärjestelmänsä.
Tilavuusmittoja käytettiin kuivatavaroiden mittaamisessa. Perusyksikkö oli kappa. Tässä on Tietosanakirjassa esitelty tiettynä aikana käytössä ollut järjestelmä, mutta mittojen suuruudet vaihtelivat suuresti paikasta ja ajasta toiseen (esimerkiksi vakka on Kielitoimiston sanakirjan mukaan "eräitä suuruudeltaan vaihtelevia viljamittoja, tav. 1–5 kappaa"):
Kappa-sanaa käytetään nykyäänkin, mutta lähinnä vain torikaupassa perunoita myytäessä. Kappa tai iso kappa tarkoittaa tällöin (tavallisesti puista) viiden litran mittaa tai sillä mitattua määrää. Pikkukappa tai pieni kappa on vastaavasti kahden litran vetoinen[22][23][24]. Torikauppakäytännössä perunoita pannaan mitta-astia kukkuroilleenlähde?.
Vetomittoja
Vetomittoja käytettiin nesteen ja hienojakoisen kuivatavaran mittaamiseen.
1 lästi = 12–15 tynnyriä. Käytettiin tervakaupassa.
Vetomittoja voitiin käyttää kuivatavaralle joko löyhänä tai lujana. Löyhässä mitassa mitattava aine tasattiin mitan reunan tasalle, kun taas lujassa mitassa aine jätettiin kukkurapäiseksi. lähde?
Pinta-alat
Pinta-alat määräytyivät joko sen alan mukaan, mitä vetomitallisesta viljaa kykeni kylvämään peltoa, tai sen mukaan, mitä maa-ala tuotti veroja. Pinta-alamittoja ei ollut kytketty matemaattisesti neliösuhteessa mihinkään pituusmittoihin.
Ruotsalaisen kyynäräjärjestelmän rinnalle tuli autonomian aikana venäläiseen kyynärään eli arsinaan (= 71,12 cm) perustuva järjestelmä.
Arsina oli Venäjällä käytössä pituusmittana jo 1400-luvun lopulla, mutta enää ei tiedetä tarkoin, minkä pituinen se tuolloin oli. Myöhemmin Pietari Suuri määräsi, että Venäjän arsina oli suuruudeltaan tarkalleen 28 Englannin tuumaa, minkä vuoksi myös Venäjän tuuma oli sen jälkeen tarkalleen yhtä suuri kuin Englannin tuuma (= 2,54 cm).[29] Tähän järjestelmään perustuvat yksiköt olivat 1800-luvulla käytössä Suomessakin.selvennä
Metrijärjestelmään siirtymisen yhteydessä jäi leiviskä edelleen lailliseksi mittayksiköksi, mutta se määriteltiin uudestaan tasan 10 kilogrammaksi. Käytännössä sitä ei kuitenkaan esiintynyt juuri muualla kuin koulukirjoissa, eikä nykyinen mittayksikköasetus sitä enää tunne.
Tilavuusmitat
Rakentamisessa tilavuusmitoilla mitattiin vaikkapa tervaa ja kalkkia.
Ruotsalaiset tilavuusmitat olivat yhä käytössä:
1 ankkuri = 15 kannua = 39,3 l. Ruotsin ankkuri 15 kannua = 39,3 l. Tanskan ankkuri = 37,7 l. Venäjän (= 3 vedroa eli ämpäriä) = 36,9 litraa.[39]
1 tynnyri = 48 kannua = 125,6 l (nestemitta)[11][10]