PROFILPELAJAR.COM

Puutavaraa voidaan mitata tilavuuden, massan tai kappalemäärän mukaan.

Puutavaran tilavuusyksikkönä käytetään nykyään yleensä kuutiometriä, kuten muunkin tilavuuden yksikkönä. Historiallisesti on ollut käytössä monia muitakin yksiköitä.

Varsinkin pyöreää puutavaraa mitattaessa on otettava huomioon, että pinottujen puunrunkojen väliin jää aina ilmaa, minkä vuoksi pinossa olevan puuaineen todellinen tilavuus on aina pienempi kuin pinon kokonaistilavuus. Tämän vuoksi puutavaran tilavuus voidaan ilmoittaa joko kiinto-, pino- tai irtomittana, ja sen mukaisesti puhutaan kiinto-, pino- tai irtokuutiometreistä. Nykyään on pyrkimyksenä siirtyminen kiintomitan käyttöön kaikissa pyöreänkin puutavaran lajeissa.^[1] Suurten ja arvokkaiden tukkien mittauksessa pyritään mahdollisimman tarkkaan tukkikohtaiseen kiintomittaan.

Sääntely ja määrittely

Puutavaran mittausta säädellään puutavaran mittauksessa annetulla lailla (mittauslaki). Lain tarkoituksena on turvata jalostamattoman puutavaran mittauksessa käytettävien menetelmien, laitteiden toiminnan ja mittaustulosten luotettavuus. Mittauslainsäädäntöön kuuluu lain perusteella annettuja alempia säädöksiä (mm. MMM:n asetus 12/13 ja Luken määräykset).

Mittaamisen yleissäädös Suomessa on mittaulaitelaki. Puutavaran mittauslaki on toimialakohtainen erityissäädös, joka syrjäyttää yleissäädöksen.

Mittauslaissa tarkoitettu jalostamaton puutavara pitää sisällään runkopuusta, kuoresta, oksista, kannoista ja juurista valmistetut puutavaralajit. Siten esimerkiksi saha- ja vaneritukit, kuitupuu, kokopuu, energiaranka, latvusmassa, metsähakkeet ja -murskeet ja kannot ovat jalostamatonta puutavaraa. Pääsääntö on, että puutavaralajit ennen ensimmäistä käyttöä ovat jalostamatonta puutavaraa. Poikkeus tähän sääntöön on sahojen sahatukeista valmistama teollisuushake, joka luetaan mittauslaissa tarkoitetuksi jalostamattomaksi puutavaraksi. Sen sijaan esimerkiksi polttopuut ja halot luetaan jalosteiksi, eikä niiden mittaus sisälly mittauslain soveltamisalaan.

Puutavaran mittauksella tarkoitetaan jalostamattoman puutavaran määrän ja laadun mittausta. Jos mittaus tehdään kauppahinnan määrittämistä varten (luovutusmittaus), palkan määrittämistä varten (työmittaus) tai urakointimaksun määrittämistä varten (urakointimittaus), mittaus kuuluu mittauslain soveltamisalaan. Yhteisnimitys luovutus-, työ- ja urakointimittaukselle on perusmittaus. Laadun mittauksella tarkoitetaan puutavaran luokittelua laatutekijöiden perusteella. Esimerkiksi sahatukeilla laadun mittaus toteutetaan tavallisesti määrittämällä laatuluokka, johon vaikuttavat tukin mitat, muotoviat (lenkous, mutkat), oksat sekä niiden koko ja laatu, runkoviat ja laho. Laadun mittaus on perusmittausta ja kuuluu mittauslain soveltamisalaan silloin, kun määritetty laatutekijä vaikuttaa kauppahintaan, palkkaan tai urakointimaksuun. Sen sijaan toimijan omaan tuotannonohjaukseen liittyvä mittaus, esimerkiksi sahatukkien lajittelu sahausluokkiin, ei ole perusmittausta.

Mittaussuureet ja mittayksiköt

Puutavaraa voidaan mitata tilavuuden, painon tai kappalemäärän perusteella. Mittauslain mukaan mittauksessa on noudatettava kansainvälisen mittayksikköjärjestelmän (SI-järjestelmä) mukaisia mittayksiköitä. On oleellista huomata, että mittauslaki ei tämän enempää rajoita mittaussuuretta ja mittayksiköitä.

Puutavaran mittauksen pitkällä ajalla vakiintuneen käytännön mukaisesti tukkien ja kuitupuun mittaussuure on kuorellinen kiintotilavuus, mittayksikkönä kuutiometri. Tietyillä puutavaralajeilla tästä poiketaan; teollisuushake mitataan vakiintuneesti kuivapainon perusteella, mittayksikkönä tonni. Metsähakkeella mittaussuureena saatetaan käyttää kehystilavuutta, mittayksikkönä kuutiometri. Kuten todettua, mittauslaki sinänsä mahdollistaa myös mittaussuureiden ja mittayksiköiden käytön.

Kehystilavuus tarkoittaa puutavaran pinon, kuorman tai muun muodostelman ulkoreunojen rajaamaa tilavuutta. Siten kehystilavuudessa on mukana myös pölkkyjen, hakkeen tms. väliin jäävä ilmatila. Puutavaran kiintotilavuudessa tätä ilmatilaa ei ole mukana, se siis muodostuu puutavaran todellisesta tilavuudesta. Kehystilavuudesta käytetään puutavaralajin mukaan vaihdellen myös nimityksiä irtotilavuus ja pinotilavuus.

Käytännön puutavaran mittauksessa on tavallista, että mittayksikön merkintään lisätään myös mittaussuureeseen viittaava etuliite (esimerkiksi i-m³ l. irtokuutiometri). SI-järjestelmään sisältyvät myös etuliitteet, joita mittayksiköiden merkintöjen yhteydessä voidaan käyttää. Edellinen merkintä (i-m³) ei siten ole mittauslain ja kansainvälisen mittayksikköjärjestelmän mukainen (oikea merkintä esim. irtotilavuus, m³).

Kiinto-, pino- ja irtokuutiometrit

Puutavaran kiintomitta eli tilavuus kiintokuutiometreinä (lyhenne k-m³^[2]; tarkoittaa siinä olevan puuaineen todellista tilavuutta, kuorellisena tai kuorettomana.^[1] Periaatteessa se siis tarkoittaa kuutiometrin kokoista täyttä puuta ilman pino- tai irtokuutioon jääviä rakoja.^[3] Yksittäisille tukeille se voidaan määrittää sen paksuuden perusteella olettamalla sen olevan poikkileikkaukseltaan ympyrän muotoinen, tai myös upotusmittarilla. Pinotun puun kiintomitta voidaan määrätä sen pinomitan avulla muuntokertoimen avulla taikka upotusmittarilla.^[1] Yleisesti käytössä oleva heittokuutio tarkoittaa irtokuutiometriä.^[4]

Käytännössä kiinto-, pino- ja irtokuutiometreille käytetään etenkin polttopuun yhteydessä seuraavia muuntokertoimia^[3]:

1 irtokuutiometri (i-m³) = 0,6 pinokuutiometriä = 0,4 kiintokuutiometriä

1 pinokuutiometri (p-m³) = 1,67 irtokuutiometriä = 0,67 kiintokuutiometriä

1 kiintokuutiometri (k-m³) = 2,5 irtokuutiometriä = 1,5 pinokuutiometriä.

Vanhoja yksiköitä

Halkoja mitattaessa kuutiometristä käytetään Suomessa vanhastaan nimitystä motti. Monissa muissa maissa vastaava termi on stere. Neljä mottia on yksi syli. Ennen metrijärjestelmään siirtymistä käytettiin ns. vanhaa syltä, joka kuitenkin oli eri suuruinen eri puulajeille.^[5]

Varsinkin laivauksessa on puutavaran mittayksikkönä vanhastaan käytetty myös standarttia. Tavallisimmin käytetty Pietarin standartti sahattua puutavaraa oli 165 englantilaista kuutiojalkaa eli 4,67203 m³. Yksi standartti veistettyä puutavaraa sen sijaan oli 150 kuutiojalkaa eli 4,24730 m³ ja pyöreää puutavaraa 120 kuutiojalkaa eli 3,398 m³. Kaivos- ja ratapölkkyjen mittaamisessa käytettiin myös niin sanottua Gööteporin standarttia, joka käsitti puutavaraa 180 englantilaista kuutiojalkaa eli 5,097 pinokuutiometriä.^[6]^[7]

Puutavaran mittaus hakkuun yhteydessä

Metsästä hakattuja tukkeja on mitattu ottamalla pituusmitta ja latvapään halkaisijamitta, joista on saatu kuutiomäärä puulajeittaisten taulukoiden avulla, joita on ollut eri maantieteellisille alueille^[8]. Etenkin paperipuuta on mitattu kehysmitoilla pinossa. Nykyään hakkuukoneissa on tukin pituuden ja profiilin mittaus, joista kone laskee kuutiomäärän. Kuljettaja syöttää koneelle rungon puulajin ja tukin laadun. Toimitusta kutsutaan apteeraukseksi.

Lähteet

↑ ^a ^b ^c Otavan iso Fokus, 5. osa (Mo-Qv), s. 3321, art. Puutavaran mittaus. Otava, 1973. 951-1-01070-5
↑ Lyhenneluettelo 7.1.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 9.4.2013.
↑ ^a ^b Metsäkeskus Lappi: polttopuupörssi (Arkistoitu – Internet Archive)
↑ Termit ja mittayksiköt Halkoliiteri.com
↑ Nykysuomen sanakirja, 3. osa (S-Ö), 11. painos, s. 400, hakusana syli. Porvoo: Suomalaisen kirjallisuuden seura, WSOY, 1989. ISBN 951-0-09107-3
↑ ”Standertti”, Pieni tietosanakirja, 4. osa (San Remo-Öölanti), s. 302. Otava, 1928. Teoksen verkkoversio.
↑ Otavan iso tietosanakirja, Helsinki 1964
↑ Puutavarapölkkyjen mittaus, Metsäteho