Keltikankaan vanhemmat olivat maanviljelijä, liikemies Johan Henrik Keltikangas ja Aleksandra Hallstén ja puoliso vuodesta 1935 Elna Margaretha Sovio. Hän tuli ylioppilaaksi Lapuan yhteiskoulusta 1922, suoritti metsänhoitotutkinnon 1928 ja valmistui maatalous- ja metsätieteiden kandidaatiksi 1932 ja lisensiaatiksi 1939.[2]
Keltikangas toimi Helsingin yliopiston metsätalouden liiketieteen professorina vuosina 1949–1972[3] ja kirjoitti eläkkeellä ollessaan useita Lappia käsitelleitä kirjoja. Kansallisbiografian mukaan Valter Keltikangas oli aikansa metsätalouden liiketieteen johtava tutkija ja hänen metsäarvon laskentaa ja metsäbilanssioppia käsittelevät tutkimuksensa ovat vieläkin huomion arvoisia. Erämaiden kaunokirjallisena kuvaajana hän kuului Suomen parhaimpiin.
Keltikangas on Metsäylioppilaat ry:n (ja Ylioppilasyhdistys metsämiesten) kunniajäsen In Memoriam, hän toimi yhdistyksen esimiehenä vuodesta 1949 vuoteen 1956.
Teokset
Seitsemän tuntia erämaata. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1977. ISBN 951-0-08009-8. (Sisältää mm. ainutlaatuisen kuvauksen matkalta Petsamon erämaahan ennen sotia ja laajan kertomuksen helmenpyynnistä Suomessa.)
Muuttolinnun tie. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1987. ISBN 951-0-13791-X
Seitsemän tuntia erämaata ja muita kertomuksia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1991. ISBN 951-0-17288-X. (Edellä mainittujen koosteteos.)
Lähteet
Leikola, Matti: Keltikangas, Valter (1905–1990).Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 13.10.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
