Valsamítiksen Pyhän Georgioksen luostari tai Varsamítiksen Pyhän Georgioksen luostari (kreik.Μονή Άγιος Γεώργιος Βαλσαμίτης (tai Βαρσαμίτης), Moní Ágios Geórgios Valsamítis (tai Varsamítis)) on ortodoksinenluostariAmorgóksen saarella Kreikassa. Se sijaitsee noin 4,5 kilometriä Amorgóksen kylästä eli Chórasta lounaaseen Arkesíniin johtavan tien varressa.[1]
Luostari on perustettu bysanttilaisella ajalla. Paikalla on mahdollisesti ollut kirkko jo varhaiskristillisellä ajalla, ja joidenkin viitteiden perusteella paikalla olisi ollut jo antiikin aikana Apollonille omistettu pyhäkkö. Nykyinen luostarirakennus on peräisin 1500-luvulta. Luostari on Chozoviótissan luostarin alaisuudessa ja omistettu Pyhälle Georgiokselle.[2][3]
Luostari edustaa arkkitehtuuriltaan valkoiseksi kalkittua kykladista tyyliä. Luostarin kirkko on kolmilaivainen ja holvikattoinen basilika, ja sen seinämaalaukset ovat 1700-luvulta. Luostarin lähellä on vanha vesimylly sekä venetsialaisaikaisen tornin rauniot.[2][1][3] Luostarin läheisyydessä kasvaa paljon harmaaminttua (kreikaksi vársamos), josta luostarin Pyhä Georgios on saanut lisänimensä.[4]
Oraakkeli
Luostari sijaitsee paikassa, jossa on paljon lähteitä ja vesivirtoja. Luostarin ominaispiirteet samoin kuin antiikin aikainen pyhäkkö liittyvät juuri sen veteen. Paikalla oli jo antiikin aikana mahdollisesti Apollonin vesioraakkeli. Toiminta vaikuttaa jatkuneen luostariaikana. Vesioraakkeli toimi niin, että luostarissa asunut Chozoviótissan luostarin munkki täytti oraakkelilta neuvoa kysyneille astiaan vettä lähteestä, päätellen samalla erilaisia ennusmerkkejä muun muassa veden kirkkaudesta ja siinä mahdollisesti olleista aineksista, kuten kasvien lehdistä tai hyönteisistä.[2][4]
Oraakkeli oli Amorgóksella ja lähisaarilla hyvin suosittu, ja sanotaan, etteivät amorgóslaiset solmineet avioliittoja tai kauppoja tai tehneet muuta merkittävää ilman, että olisivat ensin kysyneet asiasta oraakkelilta. Thíran, Amorgóksen ja saarten hiippakunnan piispa kielsi oraakkelitoiminnan vuonna 1967, ja vesilähde tukittiin sementillä. Tämä ei kuitenkaan onnistunut lopettamaan vuosisataista käytäntöä ainakaan heti, sillä paikalliset tekivät sementtiin reiän, jonka jälkeen ennusmerkit tunteneet maallikot jatkoivat toimintaa salaa niin kauan kuin vielä elivät.[2][3][4]