Elokuva kertoo ydinräjähdyksen kaivokseen sulkemasta Martin Johannes Borgista (Kari Heiskanen), joka taistelee tiensä ulos mutta kärsii myöhemmin säteilyoireista.[4]
Valkoisen kääpiön ensi-illan saamat arviot kritisoivat elokuvan rakenteen kahtiajakoa alun komeasti kuvattuun toimintajaksoon kaivoksessa ja loppuosan filosofiseen ja teoreettisenakin pidettyyn itsetutkiskeluun. Myös Video-oppaassa vuodelta 1994 Asko Alanen sanoo Valkoisen kääpiön alkavan komeilla kaivoskuvilla mutta hyytyvän loppua kohti lukuun ottamatta Johnny Lee Michaelsin ”ylvästelevää” musiikkia. Hän antaa elokuvalle kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[4][5]
Televisioesitykset
Elokuva on kuvattu Fujicolor-filmille ja elokuvan alkuperäinen kuvasuhde 2.39:1.[2]