Valburg syntyi Wessexissä noin vuonna 710. Hänen veljensä olivat Willibald ja Winebald.[2] Perhe oli varakas, ja ajan tavan mukaan Valburg laitettiin kymmenen vuoden ikäisenä luostariin. Kyseinen luostari oli tarkoitettu erityisesti naisille, jotka eivät menneet naimisiin. Se tunnettiin hyvästä koulutuksesta. Luostarissa häntä valmisteltiin lähetystyöntekijäksi tuolloin vielä ei-kristilliseen Saksaan.lähde?
Vuonna 748 Valburg matkusti yhdessä veljiensä Willibaldin ja Winibaldin kanssa Württembergiin avustamaan Saksan apostoliksi kutsuttua pyhää Bonifatiusta, joka valtaosan lähteistä mukaan oli hänen enonsa. Tämä oli ensimmäisiä, joka kutsui naisia mukaan lähetystyöhön. Laivamatka Englannin kanaalin yli oli myrskyisä, ja laiva joutui merihätään. Legendan mukaan Valburg rukoili koko ajan polvillaan laivan kannella, kunnes laiva saapui satamaan. Sen tähden hän on yhä merimiesten suojelijatar ja suojelupyhimys myrskyä vastaan.lähde?
Valburg peri vuonna 761 veljeltään benediktiinäläisenHeidenheimin miesluostarin. Hän toi luostariin nunnia, muun muassa Hugeburcin, ja Heidenheimiin syntyi näin anglosaksien lähetystyön Euroopan mantereen ainoa kaksoisluostari.[2] Se oli saksalaisen lähetystyön tukipaikkoja. Johtamalla vaikutusvaltaista luostaria Valburgista tuli yksi tärkeimmistä naisista kristillisessä Euroopassa. Hän on hyvä esimerkki niistä etenemismahdollisuuksista, joita lahjakkailla naisilla oli keskiajalla. Valburgin kerrotaan tehneen ihmeitä. Hän pelasti lapsen nälästä kolmella tähkällä ja rauhoitti raivotautisen koiran. Hänen kerrotaan myös pelastaneen lapsivuodekuumeessa olleen äidin. Niinpä Valburg onkin suojeluspyhimys sairauksia, raivotautia, nälänhätää ja katoa vastaan sekä sairaiden, vastasynnyttäneiden ja maanviljelijöiden suojelija. Korkeasti koulutettu Valburg saattoi tuntea parantavia kasveja.lähde?
Valburg kuoli Heidenheimin luostarin vuosikirjojen mukaan 25. helmikuuta 779. Hänen kuolemansa jälkeen Heidenheimin luostari menetti merkityksensä ja myöhemmin lakkautettiin. Valburgkin unohdettiin vuosisadaksi. Sata vuotta myöhemmin paavi Hadrianus II julisti Valburgin pyhimykseksi, ja hänen muistopäiväkseen tuli katolisessa kalenterissa kuolinpäivä 25. helmikuuta.lähde?
Pyhimykseksi ja perintö
Ensimmäisen Valburgin elämäkerran kirjoitti Wolfhard von Herriede, jonka Miracula S. Waldburgis Monheimensia kokosi noin vuonna 899. Wolfhard tiesi hyvin vähän Valburgin elämän varhaisvaiheista, joten hän saattoi kuvata aihettaan stereotyyppisenä nunnana ja abbedissana.[2]
Valburg haudattiin Heidenheimin luostarin kirkkoon, mutta 870-luvulla piispa Otgar siirrätti hänen jäännökset Eichstättiin. Monheimin luostarin abbedissa Luibila pyysi vuonna 893 saada Valburgin jäännökset luostariinsa. Monheimista muodostui 900-luvun aikana merkittävä pyhiinvaelluskohde, jossa tapahtui monia ihmeitä.[3]
Valburgista tuli Pohjois-Euroopan suosituimpia pyhimyksiä, ja hänen pyhäinjäännöksen osia alkoi olla ympäri Keski-Eurooppaan. Kaarle Yksinkertainen pyysi Valburgin jäännöksiä kappeliinsa Attignyyn ja teki tästä Länsi-Frankian suojeluspyhimyksen normannien hyökkäyksiä vastaan.[3]
Monheim oli Valburgin kultin keskuspaikka 1000-luvulle asti. Eichstättiin perustettiin 1035 Pyhän Valburgin luostari pyhimyksen haudan paikalle. Piispa Heribert Eichstättilainen lahjotti haudan. Valburg siirrettiin takaisin Eichstättiin todennäköisesti hänen hautapaikastaan löydetyn pyhän öljyn takia.[3]
Valburgin juhlinta on sekoittunut esikristilliseen, eteläsaksalaiseen hedelmällisyyden jumalattareen Waldborgiin. Valburgin jäännökset siirrettiin Eichstättiin 1. toukokuuta, jolloin myös juhlitaan Valburgin muistopäivää eli Suomessa vappua. Tuona päivänä noitien uskotaan kokoontuvan Harzvuoristossa.[2][1]
↑ abcdCarolyne Larrington: ”Walburg [St Walburg, Walburga] (c. 710–779?), abbess of Heidenheim”. Teoksessa Oxford Dictionary of National Biography. Oxford University Press, 2004. ISBN 9780198614128Wikipedia Library (viitattu 11.3.2024). (englanniksi)
