Valamonruusu (Rosa ’Splendens’) on Rosa Francofurtana-ryhmään eli kirkonruusuihin kuuluva ruusulajike, jolle tunnusomaista ovat karmiininpunaiset kukat.[1][2] Ruusu kuuluu Suomen historiallisiin ruusuihin.[3]
Alkuperä
Valamonruusu on ollut jo 1600-luvulta hyvin yleinen Suomessa. Suomenkielinen nimi valamonruusu on kauan sitten syntynyt ruusun ruotsinkielisestä nimestä ”vallmoros” eli ”unikkoruusu”. Valamon luostarin kanssa nimellä ei ole mitään tekemistä. Aikaisemmin uskottiin valamonruusuja olevan Suomessa useita eri kantoja, mutta DNA-tutkimukset ovat osoittaneet niiden olevan perimältään identtisiä.[4][5]
Rosa Splendensin ja Rosa Francofurtana-ryhmän uskotaan olevan metsäruusun (Rosa cinnamomea) ja gallianruusun (Rosa gallica) luonnossa syntynyt risteymä. Kasvitieteilijä Carolus Clusius mainitsee vuonna 1583, että Rosa Frankofurtana-ryhmään kuuluvaa Frankfurt-ruusua kasvatetaan puutarhoissa Frankfurt am Mainissa. Vuonna 1774 se sai nimekseen Rosa francofurtana. Nimi viittaa nykyisin koko ryhmään.[6][7]
Kuvaus
Valamonruusu kasvaa noin 1,5–2 metrin korkuiseksi pensaaksi. Versot ovat vahvat ja pystyt. Piikkejä on melko vähän. Lehdet ovat tummanvihreät, alta vaaleammat. Runsas kukinta alkaa Suomessa kesä-heinäkuun vaihteessa. Kukat ovat puolikerrannaisia tai lähes yksinkertaisia, halkaisijaltaan 6–7 senttiä. Kirkkaankeltaiset heteet erottuvat hyvin teriön keskellä. Kukan tuoksu on mieto, miellyttävä, hienostunut ja pohjatuoksuna on ruusuntuoksu.[8] Kukinnan jälkeen pensaat ovat täynnä päärynänmuotoisia, oranssinpunaisia kiulukoita. Syksyllä pensas värjäytyy yleensä keltaiseksi. Ruusu sietää auringon paahdetta ja kuivuutta. Valamonruusu menestyy Suomessa kasvuvyöhykkeillä I – V.[5][9][3]
Lähteet
