Metsäruusu (Rosa majalis tai Rosa cinnamomea[1]) on Euraasiassa kasvava metsien punakukkainen ruusulaji. Suomessa laji on yleinen lähes koko maassa.
Metsäruusun tieteellisenä nimenä on Suomessa alettu käyttää Carl von Linnén antamaa, aiemmin hylättyä nimeä cinnamomea[1], mutta muualla se tunnetaan yleensä edelleen lajinimellä majalis. Linné kuvasi Rosa cinnamomea-lajin Species Plantarumissa vuonna 1753.[2] Alkuperäistä lajikuvausta on pidetty liian geneerisenä yhdistettäväksi mihinkään yksittäiseen ruusuun. Vuonna 2006 on kuitenkin hyväksytty ehdotus, jonka mukaan R. cinnamomea konservoidaan juuri metsäruusun tieteelliseksi nimeksi.[3][4]
Metsäruusu kasvaa 20–200 senttimetriä korkeaksi. Sen varsi on kanelinruskea ja se muodostaa juurivesoja. Nuorissa varsissa ja vanhojen varsien alaosissa piikit ovat neulamaisia ja tavallisesti tiheässä. Muualla kasvissa piikit ovat käyriä ja sijaitsevat harvakseltaan. Kukkivan haaran piikit ovat pareittain nivelissä. Lehden korvakkeet ovat leveäkärkisiä. Lehti on kerrannaislehti. Pitkulaiset lehdykät ovat 1,5–4,5 cm pitkiä, tavallisesti päältä harmaakarvaisia ja harmahtavanvihreitä, alta vaaleanvihreitä ja tiheäkarvaisia. Lehdyköiden laidat ovat kapea- ja suippohampaisia, mutta tyviosa on tavallisesti hampaaton. Kukat ovat punaisia ja ovat yksittäin. Kukkaperä on 1–2 cm pitkä ja nystykarvaton. Metsäruusu kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa. Hedelmä on punainen, 1 cm pitkä, pallomainen tai naurismainen kiulukka.[5]
Suomessa tavattavista ruusuista metsäruusu muistuttaa eniten karjalanruusua (R. acicularis). Metsäruusu risteytyy helposti kurtturuusun kanssa kantalajien kasvaessa lähekkäin. Tätä monimuotoista risteymää kutsutaan pietarinruusuksi (R. × majorugosa).[5]
Levinneisyys
Metsäruusua tavataan laajalla alueella Euraasian keskiosissa Norjasta, Ruotsista ja Puolasta itään läpi Venäjän Keski-Siperiaan saakka. Euroopassa lajia tavataan lisäksi Alpeilta. Metsäruusu on levinnyt ihmisen mukana myös Pohjois-Amerikkaan.[6] Suomessa metsäruusua tavataan koko maassa aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Muualla Suomessa laji on yleinen keskistä Suomea lukuun ottamatta.[7] Metsäruusu on ainoa lähes koko Suomessa kasvava alkuperäinen ruusulaji.[8]
Elinympäristö
Metsäruusun kiulukoita talvimaisemassa.
Metsäruusu kasvaa lehdoissa, lehtokallioilla, valoisissa ja rehevissä rantametsissä ja tienvarsilla. Laji esiintyy joskus myös villiintyneenä viljelykarkulaisena ja -jäänteenä.[5]
Käyttö
Metsäruusua kasvatetaan toisinaan jalostettuna koristepensaana.[9] Sen lajikkeita ovat esimerkiksi arnonruusu ('Arno'), mökinruusu ('Foecundissima'), malvaruusu ('Malvankukka') ja tornionlaaksonruusu ('Tornedal').
Lähteet
Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
↑ abKurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206. (s. 63.)
