Uudenkaupungin tanskalainen lennätin oli vuosina 1869–1954 käytössä ollut sähköinen lennätinyhteys Suomen ja Ruotsin välillä. Sitä aiemmin Uudessakaupungissa oli toiminut optinen lennätin Krimin sodan aikana. Lennätinlinja yhdisti Euroopan lennätinverkoston Venäjään ja oli samalla Suomen ensimmäinen merikaapeliyhteys ulkomaille. Lennätinlinjaa ylläpiti tanskalainen yhtiö Det Store Nordiske Telegraf-Selskab. ^[1][2]

Merikaapelin vetämistä Ruotsiin suunniteltiin ensimmäisen kerran vuonna 1859, mutta hanke jäi tuolloin kustannussyistä toteuttamatta. Kymmenen vuotta myöhemmin olosuhteet alkoivat kuitenkin olla jo suotuisammat, ja Venäjän hallitus päättikin myöntää 30 vuoden toimiluvan Det Store Nordiske Telegraf-Selskab -yhtiölle. ^[3]

Tarvittava merikaapeli valmistettiin Lontoossa, ja se vedettiin Ruotsin Grisslehamnista Ahvenanmaan ohi Sundholman kartanoon Uudenkaupungin eteläpuolella. Tämä 140 kilometrin pituinen osuus saatiin valmiiksi kolmessa vuorokaudessa, ja kaapeli otettiin käyttöön 1. marraskuuta 1869. Sundholmassa olevasta kaapelihuoneesta lennätinyhteys kulki eteenpäin Uudenkaupungin keskustaan. ^[1][3][4]

Lennätinkaapelin käyttöönottoa juhlistettiin kaikkialla Suomessa. Ahvenanmaa ei aluksi päässyt osalliseksi merikaapelista, mutta kysynnän kasvaessa laskettiin toinen kaapeli Grisslehamnin, Getan ja Uudenkaupungin välille vuonna 1877. Lisäksi vuonna 1883 asennettiin vielä kolmas kaapeli. ^[3][5]

Uudenkaupungin lennätintoimistolla oli kaksi eri osastoa: merikaapelista vastannut tanskalainen osasto, jolla oli 25 virkailijaa, ja mantereen puolen yhteyksistä vastannut suomalainen osasto, jolla oli 30 virkailijaa. Kaupungista oli vanhastaan hyvät kauppayhteydet Tanskaan, ja siellä vaikutti merkittävä tanskalainen siirtokunta. Tähän kuului lennätinvirkailijoiden lisäksi muun muassa urunrakentajia, ja nämä olivat keskeisesti mukana kaupungin seurapiirielämässä. ^[1][6]

Suomen itsenäistyttyä lennättimen toiminnassa tapahtui suuria muutoksia. Uudenkaupungin lennätinaseman merkitys väheni huomattavasti, sillä aiempi yhteys Venäjälle jäi lähes kokonaan pois käytöstä. Suomalainen ja tanskalainen lennätin toimivat edelleen rinnakkain, mutta ne olivat nyt kaksi erillistä laitosta. Näiden yhteisenä toimitalona oli Alisenkadun ja Rauhankadun risteyksessä sijaitseva postitalo. ^[1]

Radiotekniikan kehityksen vuoksi tanskalaisen lennättimen merkitys väheni muutoinkin 1900-luvun puolella. Vuodesta 1905 lähtien henkilökuntaa oli kerrallaan enää viidestä seitsemään henkilöä. 1950-luvulla tanskalaisen yhtiön lennätinliikenne siirtyi käyttämään Turun ja Tukholman välistä puhelinkaapelia, ja lopulta 3. huhtikuuta 1954 yhtiön toiminta päättyi kokonaan Uudessakaupungissa. Korttelissa on nykyään vuonna 1975 valmistunut liike- ja toimistorakennus, ja tämän seinällä on lennättimestä kertova muistolaatta. ^[1][2][7]