Uuden-Seelannin kuninkaalliset ilmavoimat (engl. Royal New Zealand Air Force, RNZAF) vastaavat Uuden-Seelannin valtion puolustuksesta osana Uuden-Seelannin puolustusvoimia. Ilmavoimat muodostettiin aikoinaan Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimien yksiköistä. Pysyvät Uuden-Seelannin ilmavoimat (NZPAF) perustettiin vuonna 1923, ja nille myönnettiin Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimista erillinen, itsenäinen asema 1. huhtikuuta 1930.

Uuden-Seelannin ilmavoimat ovat osallistuneet sotatoimiin toisessa maailmansodassa, Malesian malaijien sissisodassa, Vietnamin sodassa, Persianlahden sodassa sekä useissa YK:n rauhanturvaoperaatioissa. Nykyisin ilmavoimien koko on kutistettu 53 lentokoneeseen (vuonna 2007), ja ne ovat keskittyneet Uuden-Seelannin armeijan ja laivaston tukemiseen kuljetustehtävissä sekä lentopartiointiin Uuden-Seelannin merialueilla.

Ilmavoimien motto on sama kuin Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimilla: ”Per ardua ad astra” eli ”taistojen kautta tähtiin”. Sen konetunnuksessa on syyskuusta 1970 lähtien ollut kuvattuna kiivilintu^[1].

Nykyisin Uuden-Seelannin ilmavoimien vahvuuteen kuuluu muun muassa:

• 6 kappaletta Lockheed P-3K Orion -potkurilentokoneita meritiedustelukäytössä
• 2 kpl Boeing 757-200 -matkustajalentokoneita ilmakuljetuksiin
• 5 kpl C-130H Hercules -rahtikoneita ilmakuljetuksiin, hankittiin 1960-luvun loppupuolella.
• 5 kpl Bell 47 Sioux -helikoptereita lentoharjoituskäytössä
• 14 kpl Bell UH-1H Iroquois -helikoptereita (lukumäärältään suurin konetyyppi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Uuden-Seelannin kuninkaalliset ilmavoimat Wikimedia Commonsissa

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.