Kunnan hallinto, koulu, yritykset ja posti sijaitsevat Nordvågenin ja Sørvågenin kylien välillä olevalla tieosuudella. Saarelle on päivittäinen julkinen veneyhteys Haugesundista.[2]
Utsira on saari 18 km Karmøystä länteen. Saaren maisemaa hallitsevat matalat, tuulenpieksämät kallioiset mäet, korkeimpina 71 metriä korkea Araseto ja 65 m korkea Børgje idässä. Kallioperä on pääasiassa gabroa ja graniittia. Saaren läpi kulkee pohjois-etelä-suunnassa laakso, jossa ilmasto-olosuhteet ovat suosiollisemmat kuin muualla saarella ja jossa sijaitseekin valtaosa kunnan maatalousmaasta ja rakennuksista.[2] Laakson päissä sijaitsevat Utsiran kaksi satamaa, Nordvågen pohjoisessa ja Sørvågen etelässä. Niitä yhdistää toisiinsa kahden kilometrin pituinen tie.[2]
Utsira on tunnettu lintujen muuttoaikana sinne kerääntyvien lintulajien suuresta määrästä. Spannholmanen saaret Utsirasta lounaaseen ovat lintujensuojelualuetta.[2]
Utsiran nimen alkuosa ’ut’, ’ulkona’, viitannee siihen, että saari on kaukana merellä. Loppuosan ’sira’ merkitys on epäselvempi. Sen on ajateltu viittaavan sanaan ’sjå’, ’nähdä’, sillä saari näkyy kaukana merellä, mutta se voi liittyä myös sanaan ’sær’, ’meri’.[2] Ennen vuotta 1924 saaren nimi oli virallisesti Utsire. Saaren asukkaita kutsutaan nimen loppuosan mukaisesti nimellä ’Sirabu’, ’Siran asukkaat’.[4][2]
Historia
Utsirasta on löydetty runsaasti muinaismuistoja. Vestremarkassa on merkitty reitti, joka kulkee kansainvaellusajalta peräisin olevien talojen jäänteiden vierestä. Saaren puinen pitkäkirkko on rakennettu vuonna 1785. Kirkossa on sata istumapaikkaa eikä sen suunnitellutta rakennusmestaria tunneta.[5][2] Vuonna 1844 saarelle rakennettiin majakka, ja kunnan vuonna 1982 käyttöön otettu vaakuna kuvaakin majakasta lähteviä valonsäteitä. Majakan on suunnitellut John Digernes Haugesund[6].[7]
Sørvågenissa on museoituna Svend Mikal L. Klovningin vuonna 1870 rakentama venevaja, joka oli Klovningin suvun hallussa 1950-luvulle asti. Se kertoo osaltaan kalastuksen merkityksestä saaren historiassa.[8]
Utsiran kunta perustettiin vuonna 1924 erottamalla se Torvastadin kunnasta. Utsirassa oli tuolloin 414 asukasta.[9] Kunnan rajat ovat siitä lähtien pysyneet muuttumattomina.[2]
Utsiraan valmistui vuonna 2004 tuuli-vetyvoimala, joka oli ensimmäinen laatuaan koko maailmassa. Saaren tuuligeneraattoreiden tuottaman sähkön avulla valmistettiin myös vetyä, jota varastoitiin voimalan tankkeihin ja jota voitiin myöhemmin ajaa polttokennojen läpi sähkön tuottamiseen.[2][10] Vetyvoima ajettiin ajettiin alas vuonna 2010, mutta tuulimyllyt jatkoivat senkin jälkeen toimintaansa.[11]
Hallinto
Utsiran kunnanvaltuustossa on 11 jäsentä. Vuosina 2020–2024 valtuustossa ei ollut yhtään edustajaa puolueista. Kahdeksan edusti Utsira Fellesliste- ja kolme Utsira Bygdeliste -yhteislistaa.[12] Puheenjohtajana toimii kunnanjohtaja Marte Eide Klovning, joka edustaa Utsira Felleslisteä, samoin kuin varapuheenjohtaja Tor Erling Skare.[13] Utsira oli ensimmäinen norjalainen kunta, jossa kunnanvaltuuston enemmistö oli naisia (11 naista ja yksi mies) ja jossa samalla oli myös Norjan ensimmäinen kunnanvaltuuston naispuheenjohtaja, Åsta Helgesen (1926–1928).[2]
Talous
Vuoden 2019 tilastojen mukaan yli puolet Utsiran työpaikoista on julkisissa palveluissa, hallinnossa ja liiketoimintapalveluissa. Työpaikoista 20 prosenttia on liikenteessä sekä rakenusalalla ja alkutuotannossa seitsemän prosenttia kummassakin. Matkailuala on kasvussa, ja 11 prosenttia työpaikoista on majoitus-, myymälä- ja ravitsemuspalveluissa. Utsiran asukkaista noin 21 prosenttia työskentelee muissa kunnissa. Saaren maatalouteen koostuu lampaiden ja nautojen kasvatuksessa. Valmistusteollisuutta puolestaan ei ole.[2]
Utsiran väkiluku oli korkeimmillaan toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1946, jolloin siellä asui 433 henkeä. Väkiluku on sen jälkeen ollut laskussa. Vuonna 1956 väkiluku laski alle 400 hengen, vuonna 1971 alle 300 ja vuonna 2000 alle 250 hengen.[2]
Vuonna 2021 Utsiran väkiluku oli 190.[14] Suurin ulkomaalaissyntyisten ryhmä kunnassa olivat filippiiniläiset, joita oli 6 henkeä, minkä lisäksi paikkakunnalla asui viisi vietnamilaissyntyistä.[15]
Vuonna 2020 oli 77,6 % väestöstä evankelis-luterilaisia Norjan kirkon jäseniä. Muihin uskonnollisiin tai katsomuksellisiin yhdyskuntiin kuului 6,8 % väestöstä.[15] Norjan kirkolla on paikkakunnalla yksi seurakunta (sokn). Se kuuluu Stavangerin hiippakunnan Haugalandin rovastikuntaan.[2][16]
