Uruguayncimarron on erittäin voimakasrakenteinen lyhytkarvainen molossikoira, jonka tulee olla rungoltaan suorakulmion muotoinen. Korvat typistetään sen kotimaassa samaan tapaan pyöreäkärkisiksi kuin são miguelinfilalla. Häntä joko typistetään varsin lyhyeksi tai jätetään kokonaan typistämättä. Yleisin väritys on brindle, mutta myös fawn hyväksytään kaikissa sävyissään. Tumma tai musta maski sallitaan. Fawn-värisillä yksilöillä sallitaan mustat vivahteet. Uroksen ihannesäkäkorkeus on 58–61 cm ja nartun 55–58 cm, mutta molemmilla sallitaan 2 cm:n vaihtelu mainituista mitoista. Uros painaa 38–45 kg ja narttu 33–40 kg.
Alkuperä
Rotu polveutuu samoista espanjalaisista karjakoirista kuin são miguelinfila ja kanariandoggi, minkä vuoksi se muistuttaakin niitä ulkonäöllisesti. Se on kuitenkin alun perin syntynyt luonnonvalinnan tuloksena ilman ihmisen jalostusta. Desmond Morriksen mukaan se polveutuisi espanjanmastiffista, joka olisi sittemmin risteytynyt maahan tuotujen vinttikoirien kanssa. Lopputuloksena oli atleettinen ja sitkeä vahtikoira.[2]
Tietyllä maantieteellisellä alueella kehittyi melko homogeeninen koirakanta, jonka yksilöt elivät suurissa villikoiralaumoissa. Rodun lukumäärä kääntyi 1900-luvulla laskuun, sillä tuhansia koiria ammuttiin niiden uhatessa ihmisiä ja karjaa. Se katosi kaupunkien ympäristöltä, mutta maatilojen omistajat huolehtivat siitä ja käyttivät sitä vahtikoirana. Viimevuosien aikana sitä on käytetty myös villisian metsästykseen[2].
Vuoden 1969 Melon näyttelyyn osallistui huomattava määrä uruguayncimarroneja, ja Montevideon näyttelyssä luvuksi arvioitiin nelisenkymmentä yksilöä. Kotimaansa ulkopuolella niitä on nykyisin muun muassa Ruotsissa ja Tšekissä. Suomeen on rekisteröity joulukuuhun 2022 mennessä 23 yksilöä[1].
Tumma brindle
Etymologia
Cimarrón tarkoittaa villiä tai kesytöntä, mikä viittaa sen alkuperään. Criollo tarkoittaa puolestaan kreolia tai "alkuperältään paikallista"[2]
