Urheiluvuosi 1930
Urheiluvuosi 1930 käsittelee vuoden 1930 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
Baseball
Jalkapallo
Jääkiekko
Nyrkkeily
- Saksalainen Max Schmeling nousi ammattinyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestariksi Gene Tunneyn luovuttua mestaruudesta voittamattomana. Schmeling voitti titteliottelussa 12.6. New Yorkissa Jack Sharkeyn, kun jälkimmäinen hylättiin neljännessä erässä liian alas osuneen lyönnin vuoksi.[5]
Paini
Pikaluistelu
Pohjoismaiset hiihtolajit
- Maailmanmestaruuskilpailut Oslossa, Norjassa. Ohjelmaan kuului kaksi maastohiihtomatkaa sekä mäkihyppy ja yhdistetty. Norja voitti kolme kultamitalia ja Ruotsi yhden.[9][10]
Pyöräily
Taitoluistelu
Tennis
Yleisurheilu
- Suomalainen Matti Järvinen paransi keihäänheiton maailmanennätystä neljä kertaa. Hän heitti 8.8. Viipurissa tuloksen 71,57 m, 17.8. Tampereella 71,70 m, 31.8. Vaasassa 71,88 m ja 14.9. Viipurissa 72,93 m. Kiekonheitossa yhdysvaltalainen Eric Krenz heitti 17.5. Palo Altossa maailmanennätyksen 51,03 m ja ylitti näin ensimmäisenä virallisesti 50 metrin rajan. Hänen maanmiehensä Paul Jessup paransi 23.8. Pittsburghissa ennätykseksi 51,73 m. Kanadalainen Percy Williams paransi 9.8. Torontossa 100 metrin juoksun maailmanennätyksen aikaan 10,3 s, ranskalainen Jules Ladoumègue juoksi 5.10. Pariisissa 1 500 metrillä maailmanennätyksen 3.49,2 ja suomalainen Akilles Järvinen teki 19.–20.7 Viipurissa kymmenottelun ennätyspisteet 8255,475.[20]
Katso myös
Lähteet
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5
- Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2. Otava, 1970.
Viitteet
- ↑ Virtamo, s. 146
- ↑ Ekberg, Jari: Kuin taivasta koskettaisi, s. 31–33. Atena, 2014. ISBN 978-952-300-049-0
- ↑ Pihlaja, s. 251
- ↑ Virtamo, s. 180
- ↑ Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 155–157, 696. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5
- ↑ a b Virtamo, s. 273
- ↑ Pihlaja, s. 549
- ↑ Virtamo, s. 211
- ↑ Pihlaja, s. 160–163, 439, 868
- ↑ Virtamo, s. 150
- ↑ Pihlaja, s. 605
- ↑ Pihlaja, s. 604
- ↑ Pihlaja, s. 706–707
- ↑ Virtamo, s. 223
- ↑ Grand Slam Winners Tennis Now. Viitattu 22.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Pihlaja, s. 738–739
- ↑ Pihlaja, s. 736–737
- ↑ Pihlaja, s. 737–738
- ↑ Pihlaja, s. 740
- ↑ Laitinen, Esa: Suomen yleisurheilun tilasto-osa, s. 532, 535, 548, 550–551. Määritä julkaisija!
Aiheesta muualla
|
|