Vuonna 1927 avattu asema täyttää kokonaisen korttelin Toronton ydinkeskustassa Front Streetin varrella ja edustaa arkkitehtoniselta tyyliltään beaux-artsia.[4][8] Se muodostaa City Beautiful -liikkeen periaatteiden mukaisen monumentaalikeskuksen yhdessä naapuritonteilla sijaitsevien Royal York Hotelin ja Dominion Public Buildingin kanssa. Kanadan valtio suojeli rakennuksen kansallishistoriallisesti merkittävänä kohteena 1975.[8][9]
Union Stationin perustuksia kaivetaan 1915. Taustalla vanha Union Station.
Ennen nykyistä asemaa Torontossa on ollut kaksi muutakin Union Stationia, joista ensimmäinen valmistui 1855 Front Streetin ja Bay Streetin kulmaukseen.[5][7] Nimi Union Station tuli siitä, että asema oli usean rautatieyhtiön käytössä.[8] Nykyinen asema rakennettiin ensimmäisen maailmansodan aikana tontille, joka oli ollut tyhjillään vuoden 1904 suurpalon jälkeen. Se korvasi vuosina 1872–1895 rakennetun ’toisen’ Union Stationin, joka sijaitsi York Streetin länsireunalla.[4]
Prinssi Edward Union Stationin avajaisissa 1927.
Aseman rakentamisen rahoittivat rautatieyhtiöt Canadian Pacific Railway ja Grand Trunk Railway, jotka perustivat vuonna 1906 yhteisyrityksen nimeltä Toronto Terminals Railway johtamaan rakennushanketta.[7][8] Hanke toteutettiin kahdessa vaiheessa, ensin asemarakennus 1915–1920 ja myöhemmin ratapihaasemalaitureineen 1925–1930.[4][5] Sodan aiheuttama tarvikepula ja Grand Trunk Railwayn hakeutuminen konkurssiin 1919 viivästyttivät rakennustöitä.[7] Lisäksi rautatieyhtiöt ja viranomaiset kiistelivät pitkään ratakiskojen toteutuksesta. Lopulta kiskot päädyttiin rakentamaan maasillalle, joka ylittää kaupungin kadut viiden metrin korkeudella.[4] Asemarakennuksen valmistuttua 1920 rautatieyhtiöt ja postilaitos avasivat sinne konttorit, vaikka junaliikenne ohjattiin vuoteen 1930 asti vanhalle Union Stationille York Streetin kulmauksessa.[8]
Prinssi Edvard vihki aseman käyttöön keskeneräisenä elokuussa 1927, mutta lopullisesti se valmistui vasta 1930, suuren laman kynnyksellä. Matkustajaliikenne oli vähäistä 1930-luvulla mutta lisääntyi nopeasti toisen maailmansodan aikana. Sodan jälkeen matkustajamäärät supistuivat jälleen, kunnes GO Transit alkoi vuonna 1967 liikennöidä paikallisjunia Suur-Toronton alueella.[4]
Postikortti vuodelta 1927 esittää juuri avattua Union Stationia.
Vuonna 1968 rautatieyhtiöt julkistivat mittavan Metro Centre -hankkeen, jonka myötä Union Stationia uhkasi purkutuomio. Purkamista vastustavat aktivistit ja valveutuneet kansalaiset kampanjoivat onnistuneesti aseman säilyttämisen puolesta, ja se suojeltiin viranomaispäätöksellä 1975. Suojelupäätöksen jälkeisinä vuosina aseman suurin kehityshaaste on ollut jatkuvasti lisääntyvän paikallisliikenteen tukeminen kaukoliikenteen rinnalla.[4]
Toronton kaupunki ja GO Transit ostivat Union Stationin vuonna 2000. Kaupunki omistaa asemarakennuksen ja GO Transit asemalaiturit ja ratakiskot sekä niitä suojaavat laiturikatokset.[5] Vuonna 2010 käynnistyi 640 miljoonaa dollaria maksava peruskorjaus, jonka tavoitteena on modernisoida asema vuoteen 2016 mennessä säilyttäen samalla sen historiallisesti arvokkaat ominaispiirteet.[5][10]
Arkkitehtuuri
Asema nähtynä Royal York Hotelista.
Toronto Terminals Railway palkkasi Union Stationin suunnittelutyöhön joukon nimekkäitä kanadalaisia arkkitehteja, joihin lukeutuivat montrealilainen arkkitehtitoimisto Ross and Macdonald, Canadian Pacific Railwayn arkkitehti Hugh Jones ja kuuluisa torontolainen arkkitehti John Lyle. Yhdessä he suunnittelivat Kanadan suurimman ja taidokkaimman beaux-arts-tyylisen rautatieaseman, joka sisältää runsaasti klassisia yksityiskohtia.[8]
Rakennuksen 229 metriä leveä julkisivu avautuu Front Streetille päin.[8] Sen keskellä on 22 klassisesta kivipylväästä muodostuva portiikki, jonka palkiston takana kohoaa aseman pääsalin yläpuolinen attika.[4][8] Kaksitoista metriä korkeat ja 75 tonnia painavat pylväät on valmistettu Bedfordinkalkkikivestä.[7] Rakennuksen ulkoseinät ovat Indianan ja Queenstonin kalkkikiveä ja kattorakenteet kuparia.[7][11] Sisäänkäynnin yläpuolella lukee muistona aseman alkuperästä Canadian Pacific Railway ja Grand Trunk Railway sekä vuosiluku Anno Domini MCMXIX (1929).[8]
Kaari-ikkunoiden valaisema pääsali.
Pylväshallin molemmilla puolilla on kolmikerroksiset siivet, jotka jakaantuvat 14 selkeästi rajattuun ikkunasyvennykseen ja päättyvät kulmapaviljonkeihin.[8] Molempien siipien edessä on kadussa aukko, josta näkyy asemalta metroon johtava yhdyskäytävä. Aukot peitetään lasikatolla aseman peruskorjauksen yhteydessä.[12] Vallihautamaiset aukot ja levennetty jalkakäytävä aseman edustalla korostavat rakennuksen monumentaalisuutta.[8]
Julkisivun mahtipontisuus jatkuu aseman pääsalissa, jossa on Tennesseen marmorista valmistetut kalanruotokuvioiset lattiat, harvinaisella Zumbron kivellä pinnoitetut seinät sekä kahden kerroksen korkuinen, kasetein koristeltu holvikatto.[7][8] Salin pohjois- ja eteläseinällä on friisi, johon on kaiverrettu asemalta lähtevien junien kohdekaupungit idästä länteen.[7]Roomalaisten kylpylöiden mallia mukailevat valtavat kaari-ikkunat valaisevat sisätilat pehmeällä hajavalolla. Pääsalista on kulkuyhteys maanalaiseen yhdyskäytävään asemalaiturien alla sekä pääsalin laidoilla sijaitseviin odotussaleihin ja toimistoihin.[8]
Asemarakennuksen suuntaisesti kulkee 16 junaraidetta. Raiteita 1–13 palvelevat matkustajalaiturit on katettu suurilla, amerikkalaistyylisillä Bushin katoksilla, joiden yhteispinta-ala on 35 000 neliömetriä.[3][8] Katokset suunnitteli Toronto Terminals Railwayn avustava siltainsinööri A. R. Ketterson.[3][13] Union Pearson Express -lentokenttäjunaa varten on rakennettu oma pysäkkinsä aseman länsipuolelle, SkyWalk-kävelysillan yhteyteen.[14]
Matkustajaliikenne
Union Station CN Towerista katsottuna. Kuvassa näkyvät myös Royal York Hotel ja Dominion Public Building.
Union Station on Kanadan vilkkain matkustajaliikenteen solmukohta, kun otetaan huomioon myös aseman yhteydessä toimiva metroasema ja linja-autoterminaali.[4] Asemaa käyttää vuosittain yhteensä 65 miljoonaa matkustajaa, joista 43 miljoonaa matkustaa GO Transitin lähijunissa ja -busseissa, 20 miljoonaa TTC:n metrojunissa ja 2,4 miljoonaa VIA Railin kaukojunissa.[2] Matkustajien määrä on kaksi kertaa suurempi kuin Toronton kansainvälisellä lentoasemalla.[2]
Union Stationin kautta on kulkenut vain vähän tavaraliikennettä 1950-luvun lopun jälkeen.[15] GO Transit rakensi 1960-luvulla Toronton ympäristöön useita ratapihoja, jonne valtaosa kaupungin rahdista kuljetetaan.[7]
GO Transit
GO Transitin kaikki junat kulkevat Union Stationin kautta.
GO Transit liikennöi seuraavia paikallisliikenteen linjoja Union Stationilta Suur-Toronton ja Etelä-Ontarion alueelle:[16]
GO Transitin junamatkustajista 91 prosenttia käyttää Union Stationia matkansa aikana. Junaliikenteen lisäksi yhtiö liikennöi päivittäin yli 600 linja-autovuoroa Suur-Toronton alueelle rautatieaseman yhteydessä toimivalta linja-autoterminaalilta.[17] GO Transitin junia ja busseja käyttää päivittäin noin 165 000 matkustajaa.[2] Määrän on arvioitu kaksinkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä yhtiön laajentaessa toimintaansa.[10]
VIA Rail
Torontosta New Yorkiin matkaava Maple Leaf, jota VIA Rail ja Amtrak liikennöivät yhteistyössä.
Union Stationin yhteydessä toimii Toronto Transit Commissionin neljänneksi vilkkain metroasema, jota käyttää päivittäin noin 75 000 matkustajaa.[2] Metroasemalta alkaa myös kaksi raitiovaunulinjaa, joista numero 509 kulkee lähelle Exhibition Placea Queens Quaytä pitkin ja numero 510 Spadinan metroasemalle Queens Quaytä ja Spadina Avenueta pitkin.[28][29] Lisäksi TTC liikennöi asemarakennuksen edestä kahta linja-autovuoroa Yonge Streetiä pitkin pohjoiseen.[30][31]
Union Pearson Express
Metrolinx aloitti kesäkuussa 2015 uuden Union Pearson Express -junavuoron, jota liikennöidään Union Stationilta Toronton lentoaseman Terminaaliin 1 joka päivä klo 5.00–2.00 viidentoista minuutin vuorovälein. Junamatka kestää 25 minuuttia ja siihen sisältyy pysähdykset Bloorin ja Westonin GO-asemilla.[14][32]
