PROFILPELAJAR.COM

Unelmien kenttä
Field of Dreams
Ohjaaja	Phil Alden Robinson
Käsikirjoittaja	Phil Alden Robinson
Perustuu	W.P. Kinsellan romaaniin Shoeless Joe
Tuottaja	Lawrence Gordon; Charles Gordon
Säveltäjä	James Horner
Kuvaaja	John Lindley
Leikkaaja	Ian Crafford
Pääosat	Kevin Costner; Amy Madigan; James Earl Jones; Timothy Busfield; Ray Liotta
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö	Universal Studios
Levittäjä	Universal Studios; Netflix
Ensi-ilta	21. huhtikuuta 1989 (Yhdysvallat)
Kesto	107 minuuttia
Alkuperäiskieli	englanti
Budjetti	84 431 625 $
Aiheesta muualla
	IMDb
	Elonet
	AllMovie
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OKNimi-testi OK

Unelmien kenttä (Field of Dreams) on vuonna 1989 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen draama- ja fantasiaelokuva. Elokuvan on ohjannut Phil Alden Robinson ja se pohjautuu W. P. Kinsellan romaaniin Shoeless Joe.

Elokuva oli Oscar-ehdokkaana parhaasta elokuvasta, parhaasta musiikista ja parhaasta sovitetusta käsikirjoituksesta. American Film Institute valitsi sen vuonna 2006 sadan kaikkien aikojen innoittavimman yhdysvaltalaiselokuvan joukkoon.^[1]

Juoni

Ray Kinsella (Kevin Costner) on maanviljelijä, joka elää Iowassa yhdessä vaimonsa Annien (Amy Madigan) ja heidän tyttärensä Karinin kanssa.

Kävellessään maissipellollaan Ray kuulee äänen kuiskaavan ”Jos rakennat sen, hän tulee” ja samalla hän näkee näyn baseball-kentästä. Ray uskoo ja hänestä tuntuu, että häntä on pyydetty rakentamaan se ja Annie tukee häntä. Epäileväiset naapurit katsovat vieressä, kun Ray jyrää osan maissipeltoaan ja rakentaa kentän. Vuosi kuluu eikä mitään tapahdu.

Eräänä päivänä Karin osoittaa baseball-kentällä olevaa miestä ja Ray tunnistaa miehen ”Shoeless Joe” Jacksoniksi, baseball-pelaajaksi, joka oli hänen isänsä esikuva. Joe ihastuu kenttään ja kysyy voiko hän tuoda toiset pelaamaan kanssaan kentälle. Hän palaa myöhemmin ja tuo mukanaan seitsemän muuta pelaajaa, jotka kuuluivat White Sox -joukkueeseen ja jotka joutuivat vuonna 1919 mukaan Black Sox -sopupeliskandaaliin.

Myöhemmin Rayn lanko Mark, joka ei näe pelaajia, kertoo, että hän joutuu vararikkoon jos ei istuta maissia uudestaan. Ray kuulee myöhemmin uudestaan äänen, joka sanoo ”Helpota hänen tuskaansa”. Ray osallistuu PTA-tapaamiseen, jossa puhutaan kirjoista ja 1960-luvun kirjailijasta ja aktivistista, Terence Mannista. Ray päättelee, että ääni tarkoittaa Mannia, josta on tullut erakko. Mann kirjoitti, että lapsena hän unelmoi näkevänsä Dodgersin pelaamassa Ebbets Fieldillä, mutta ei koskaan nähnyt heitä. Annie tukee Rayn päätöstä lähteä etsimään kirjailija Bostonista.

Aluksi Mann kieltäytyy, mutta Ray houkuttelee hänet katsomaan baseball-peliä Fenway Parkiin. Ray kuulee äänen uudestaan ja näkee 1920-luvulla pelanneen Archibald ”Moonlight” Grahamin, joka pelasi yhdessä isoimmista joukkueista, muttei koskaan lyönyt. Ensin Terence näyttelee tietämätöntä, mutta Rayn ollessa lähdössä hän paljastaa kokeneensa saman näyn. Molemmat matkustavat yhdessä Minnesotaan etsimään Grahamin.

Saavuttuaan määränpäähänsä he saavat tietää Grahamin kuolleen 16 vuotta aiemmin ja he palaavat hämmentyneinä motelliinsa. Sinä yönä Ray kävelee ulkona ja siirtyy yhtäkkiä ajassa vuoteen 1972, Grahamin kuolinvuoteen. Ray löytää hänet ja he puhuvat Grahamin baseballin lopettamisesta. Graham kertoo haaveilevansa yhä pelaamisesta ja Ray sanoo voivansa toetuttaa hänen unelmansa, mutta Graham kieltäytyy ja Ray palaa nykyhetkeen.

Terence ja Ray palaavat Iowaan ja matkalla he ottavat kyytiin nuoren pojan, joka kertoo olevansa Archie Graham, nuori ”Moonlight” Graham. Maatilalla pelaajat ovat aloittaneet normaalin pelin. Graham liittyy mukaan pelaamaan ja pelaajat kiusoittelevat häntä hänen nuoruudestaan ja innokkuudestaan. Hän saa lopulta lyödä ja hän lyö ”uhrautumislyönnin”.

Mark, joka ei vieläkään näe pelaajia, saapuu maatilalle ja yrittää saada Rayta myymään tilan. Karen sanoo, ettei Rayn pidä myydä ja että ”Ihmisiä tulee”. Terence Mann sanoo, että ihmisiä tulee, koska he voivat kokea uudelleen lapsuutensa. Hetken epäröinnin jälkeen Ray kieltäytyy myymästä.

Turhautunut Mark riitelee Rayn kanssa ja lyö vahingossa Karinin alas katsomosta, joka on kentän laidalla. Hän makaa maassa tajuttomana ja hengittämättä. ”Moonlight” Graham juoksee kentältä hetken epäröinnin jälkeen ja ylitettyään kentän rajan, hän muuttuu vanhaksi tohtori Grahamiksi. Hän saa selville, että Karinilla on kurkussaan ruokaa, joka aiheutti hengittämättömyyden. Ray tajuaa, että Graham on uhrannut nuoruutensa hahmon eikä voi palata kentälle pelaajana ja pyytää anteeksi. Gramahin rohkaistua Raytä hän kävelee takakentälle, vaihtaa kunnioittavia sanoja pelaajien kanssa ja katoaa sitten maissien sekaan. Vaimea Mark pystyy viimein näkemään pelaajat ja kieltää Rayta myymästä tilaansa.

Kun pelaajat ovat lähdössä kentältä, Joe pyytää Terenceä liittymään heihin. Ray on vihainen, kun häntä ei kutsuta, mutta Terence kertoo, että näin hän voi saada takaisin nuoruutensa innon kirjoittamiseen ja vakuuttaa Rayn pysymään ja pitämään huolta perheestään. Hän lähestyy maissia ja katoaa.

”Shoeless Joe” sanoo Raylle, että jos hän rakentaa sen, HÄN tulee ja osoittaa pelaajaa lähellä kotipesän lyöntipaikkaa. Pelaaja paljastaa kasvonsa ja Ray tunnistaa hänet isäkseen, nuorena miehenä. Ray arvaa, että ääni oli Joen, mutta Joe sanoo että se oli Rayn itsensä ennen kuin kävelee maissipeltoon.

Ray esittelee isänsä Karinille yksinkertaisesti Johnina. Pienen sananvaihdon jälkeen hänen isänsä on lähdössä, mutta Ray kutsuu häntä isäkseen ja kysyy haluaisiko tämä syötellä hänen kanssaan. Kentän laidalta horisonttiin näkyy loputon autojen virta, joka on tulossa kentälle.

Näyttelijät

Kevin Costner	…	Ray Kinsella
Amy Madigan	…	Annie Kinsella
Gaby Hoffmann	…	Karin Kinsella
Ray Liotta	…	”Shoeless Joe” Jackson
James Earl Jones	…	Terence ”Terry” Mann
Burt Lancaster	…	Dr. Archibald ”Moonlight” Graham
Frank Whaley	…	Archie Graham
Timothy Busfield	…	Mark

Arvioita

Video-oppaassa vuodelta 1994 Harri Närhi sanoo elokuvaa unelmien tärkeyttä ja niiden toteuttamisen mystiikkaa lämpimästi korostavaksi fantasiaksi. Hän antaa Unelmien kentälle neljä tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”erinomainen”.^[2]

Lähteet

↑ AFI’s 100 Most Inspiring Films of All Time, American Film Institute 2006. Viitattu 16.2.2023.
↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0